Hengelliset aiheet ovat edelleen pinnalla perheen viisivuotiaiden parissa.
Pellavatukka: Äiti, onko Jumala oikeesti olemassa?
Äiti: Joo, kyllä mä uskon, että on.
Pellavatukka (tarkistaa vielä): Siis uskotko sä OIKEESTI, että Jumala on todellinen?
Äiti: Joo. Uskon.
Pellavatukka: Ihan oikeesti? Minkälainen Jumala on?
Äiti: Niin. Siis en mä sitä tarkoita, että ajattelisin, että jossakin pilven päällä istuu joku partasuu-ukkeli, joka toteuttaa ihmisten toiveita. Mutta mä uskon, että on olemassa sellainen suuri, hyvä voima, jonka olemusta ei ihmismieli oikein edes pysty ymmärtämään. Siis että...
Pellavatukka (nauraa kihertää): Partasuu-ukkeli! (hihitystä) Partasuu-ukkeli! Jumalalla on parta!
Äiti (huomaa keskustelun taas karanneen käsistä): Siis mä EN tarkoittanut, että Jumalalla on parta vaan että...
Pellavatukka (nauraa): Äiti, Jumalalla on tosi pitkä parta! Ja arvaa mitä? (nauraa lisää) Se pitää sitä rusetilla!
En ole halunnut lasteni kuvittelevan Jumalaa Joulupukin kaltaiseksi. Siitä huolimatta lapsen mielikuvissa Jumalalle saattaa äkkiä kasvaa parta. Ja mistä minä tiedän, onko Jumalalla parta vai ei... Lapsen ajattelun nopeat käänteet kyllä hämmästyttävät - vakavasta kysymyksestä hypätään kikatteluun hetkessä.
Jään miettimään, miten vaikeaa on vastata suoriin kysymyksiin suoraan ja rehellisesti. Miten voi lapselle selittää sitä, miten hauras ja ristiriitainen on aikuisen usko?
Meillä oli eilen pieni palaveri, jossa suunniteltiin Hiljaisuuden ryhmän jatkoa tänä keväänä. Palaveriin osallistuin ihanan pastorimme A:n ja minun lisäkseni kaksi muuta seurakuntalaista. Meillä on siis RYHMÄ, johon kuuluu useita VASTUUNKANTAJIA.
Aika mahtavaa!
Pienimuotoista toiminta on edelleen, mutta jotenkin tuntuu, että jotakin on liikahtanut eteenpäin. Ehkäpä tästä tulee vielä pysyväkin toimintamuoto. Ainakin ryhmä jatkaa toimintaansa tämän kevään!
Äiti, Jumala on todellinen, tytär ilmoittaa. Kerron olevani samaa mieltä. Tyttö jatkaa painokkaasti: Mä tiedän sen, koska mä uskon niin.
Myöhemmin tänään aiheeseen palataan äidin kertoman sadun myötä:
Pellavatukka: Äiti, onko Hannu ja Kerttu todellista?
Äiti (naurahtaa): Ei, ei ole. Vai oletkos koskaan nähnyt metsässä piparkakkumökkiä?
Pellavatukka (ovela pilke silmäkulmassa): En olekaan. Muttamiten sitten sä sanot, että Jeesus on todellinen?
Alan jaaritella Jeesuksesta historiallisena henkilönä, josta on mainintoja muiden kuin kristittyjen historioitsijoiden teoksissa. Se ei selvästikään kiinnosta Pellavatukkaa, joten yritän kiteyttää asian: Tiedetään, että kauan sitten eli sellainen mies, jonka nimi oli Jeesus ja joka teki kaikenlaista. Se on tietoa. Sitten se taas on uskon asia, oliko se Jeesus Jumalan poika vai vain tavallinen ihminen.
Pellavatukka näyttää epäilevältä: Kummin sä äiti uskot?
Äiti: Mä uskon, että Jeesus oli Jumalan poika.
Pellavatukka näyttää edelleen epäilevältä ja nauraa: Mä en kyllä usko.
Äiti (yllättyneenä): Ai. Mitenkäs niin? Juurihan aamulla sanoit, että Jumala on todellinen. Onko Jumalaan sitten helpompi uskoa kuin Jeesukseen?
Pellavatukka: Joo. Jumalasta puhutaan enemmän.
Tyttö puuhaa hetken muuta ja jatkaa sitten: Äiti, miksi Jeesus kuoli?
Vedän henkeä ja totean melkein paniikissa, etten osaa vastata kysymykseen yksinkertaisesti tai tyydyttävästi. Alan (taas) jaaritella Jumalan tulemisesta ihmiseksi ja kärsimisen kokemisesta ja siitä, mitä pelastus ehkä mahdollisesti voisi tarkoittaa. Pellavatukka seuraa puhettani vain puoliksi, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä. Hellitän hieman tahtia ja totean, että ehkä tytölle tärkeämpää on se, että yritän vastata, kuin se, että vastaan ymmärrettävästi.
Pellavatukalla on kuitenkin mielessään jo täsmällisempi kysymys: Äiti, miksi Jeesus kuoli peikkoperjantaina?
Olen vähällä nauraa, mutta sitten huomaan, että kysymys on hyvin vakava. Tytön huulet väpättävät ja silmänurkka kiiltää. Alan kertoa siitä, että lauantai oli juutalaisille pyhäpäivä ja siksi kuolemantuomio piti toteuttaa perjantaina tai lykätä juhlan yli. Kerron myös siitä, miten juutalaisten keskuudessa Jeesus koettiin uhaksi ja hänen kuolemaansa vaadittiin. Sitten siirryn kuvailemaan pääsiäisaamun tapahtumia ja naisia haudalla. Loikkaan helatorstaihin ja totean lopuksi Pietarin, Johanneksen ja muiden opetuslasten jatkaneen Jeesuksen oppien opettamista täällä maan päällä.
Pellavatukka (jälleen iloisen kiinnostuneena): Onko Pietari todellinen?
Äiti: On, Pietarikin on todellinen.
Pellavatukka: Äiti, kerro mulle lisää niistä opetuslapsista.
Totean, että voisimme lukea opetuslapsista lastenraamatusta. Pellavatukka innostuu ja hakee kirjan. Emme kuitenkaan lue Jeesuksesta emmekä opetuslapsista, vaan tytöllä on uudet toiveet:
Se on ihan paras se Miksi Saara nauroi. Ja sitten äiti lue siitä vauvasta siellä pusikossa.
Luemme ensin Abrahamista ja Saarasta ja sitten Mooseksesta. Pellavatukan silmät loistavat: Toi Mirjam, äiti, se on kyllä aika rohkea tyttö!
Hampaita pestessä viisivuotias Pellavatukka kysyi: Äiti, onko Joulupukki Jeesuksen sukua?
Äiti (yllätettynä): Öö, no, mitäs itse arvelet?
Pellavatukka: On se. Sehän jakaa aina lahjoja silloin, kun Jeesus syntyy.
Totesin tämän olevan kiistämättä totta. Mihin Pellavatukka: Jeesus on jännä tyyppi kun se syntyy joka vuosi uudestaan.
Äiti (hajamielisesti): Niin ja kuolee, ja nousee kuolleista.
Pellavatukka: Äiti, mä olen miettinyt, että Jeesus ei taida olla kuitenkaan todellinen. Koska jos se olis todellinen, niin monethan olis tavanneet sen. Siitähän vaan puhutaan. Ja miten voi syntyä joka vuosi uudestaan?
Äiti (vetää henkeä): No. Ensinnäkin. Kyllä Jeesus on ihan oikeasti ollut olemassa. Joulua vietetään Jeesuksen synttärinä mutta ei Jeesus joka vuosi synny vauvaksi oikeasti. Silloin muistellaan sitä, kun Jeesus oli vauva. Jeesus syntyy niin kuin symbolisesti uudelleen. Ja sitten pääsiäisenä...
Pellavatukka (keskeyttää innostuneena): Siis onko Jeesus ihan oikea elävä ihminen?
Äiti: Niin siis Jeesus eli tosi kauan sitten ja kuoli ja sitten nousi kuolleista ja meni taivaaseen, ja...
Pellavatukka: Minkä näköinen Jeesus oli?
Äiti: No sillä oli varmaan ainakin tumma tukka ja parta.
Pellavatukka: Ei kun lapsena. Minkä näköinen Jeesus oli lapsena?
Äiti: Varmaan sillä oli tumma tukka mutta ei partaa.
Pellavatukka: Niin olishan se hassua, jos lapsella olis parta. Äiti, miksi Jeesuksesta aina puhutaan kirkossa?
Äiti: No siis Jeesushan oikeastaan perusti kirkon. Tai siis ne jotka uskoi Jeesukseen ja öö...
Pellavatukka (keskeyttää jälleen innostuneena): Äiti, kerro mulle kaikki ne muutkin kirkkotyypit!
Äiti (hämmentyneenä): Kaikki kirkkotyypit?
Pellavatukka: No Jeesus on yksi ja Jumala on yksi ja keitäs muita niitä on? Äiti ketkä on Jeesuksen perhe?
Äiti (vähän jo väsyneenä): Tiedäthän sä Jeesuksen äidin Marian ja Joosefin. Ja...
Pellavatukka: Niin Maria ja Joosef. Mutta äiti, onko Jumala todellinen?
Äiti: Niin eri ihmiset uskoo vähän eri tavoilla. Mutta minä kyllä uskon, että Jumala on todellinen.
Pellavatukka: Siis äiti sano onko Jumala olemassa?
Äiti: On, muruseni, Jumala on olemassa. (Ajattelee epätoivoisena: Ainakin yhteen kysymykseen, tosin vasta toiseen kertaan kysyttäessä, osasin antaa täsmällisen vastauksen.)
Pellavatukka: Toi ankka on kyllä aika hassu. (Osoittaa kylpyankkaa. Jeesus-keskustelu on päättynyt. Äidistä tuntuu, että se jäi jotenkin kesken.)
Joulu tuli, oli ja meni. Siitä on jo melkein kuukausi ja kotonakin on oltu kohta kaksi viikkoa. Minä olen kyllä osittain edelleen - tai ehkä uudestaan - joulutunnelmissa. Ulkona on LUNTA.
Jouluna ei ollut. Jouluna oli tällaista:
Meillä oli upea reissu. Aivan mahtava. Oli jännittävää nähdä, että joulutunnelman voi luoda vaikka kauppakeskuksen pizzerian pöytään, kun kaivaa käsilaukusta ruttuisen paperin ja ritari Yrjänä sitten tavailee siitä meille ääneen jouluevankeliumin. Lopulta, joulun ainekset ovat varsin yksinkertaiset.
(Samalla tehtäköön tiettäväksi, että vaikka joulun todistettavasti voi kokea maailmalla, ENSI JOULUNA en suostu lähtemään kotoa mihinkään. Paitsi joulukirkkoon. Ja ehkä pulkkamäkeen. Rajansa ne on kokeiluillakin.)
Arki pyörii. Yllättävän helposti, itse asiassa. (Ehkä mm. siksi, etten ole kirjoittanut tai lukenut yhtään blogia...) Odotettu elämänmuutos odottaa reilun neljän viikon päässä: vuoden opintovapaa. Sillä tiedolla sietää muutaman viikon pyörittääkin.
Kotiin palattua olen lukenut Luukkaan evankeliumia. Siinä on kohtia, joita en ymmärrä. Takkuaa. Kirjoitan niistä myöhemmin.
No niin. Muuta kerrottavaa ei juuri tällä haavaa taida olla. Täällä ollaan taas.
Katsokaa:
Kirkkaus säteilee pimeään.
Viimeinen pinei juoksupoika
hiipi kirjapaketteineen
pehmeään hämärään.
Hänellä on niin onnellisen nälkäiset silmät.
Me menemme kirkkoon,
jossa on paljon ihmisiä
ja lämmintä ja kylmää
ja Jumalan hiljaiset kasvot
ja jäähileiset ikkunaruudut
ja kynttilöitä.
Kun olin aivan pieni,
näin enkeleitä aattoillan hämärässä.
Minä peitin silloin
pieneen, lasiseen maljaan
tinasotamiehen,
jonka päälle joku oli astunut.
Kuvittelin, että sen oli silloin hyvä olla,
ja asetin sen peitoksi paperisen lipun.
Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
-------
Kynttilät sammuvat hiljaa,
ja samettikoira vuoteen jalkopäissä
odottaa, että sen pyöreisiin lasisilmiin
suudeltaisiin: Hyvää yötä.
Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies
Hänen puotinsa koko kaupunki ties
Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan
ja kertoi kaikille suurta uutistaan
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille
Voiko jouluvieras olla enää parempi
Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan
Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan
Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan
Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan
Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi
Ei kuulu vieläkään nyt vierastaan, vain luminen tie
Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie
Hän pyytää suutarilta korpunpalaa taskuunsa
Kun nälissänsä on yksin jouluaattona
Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Ota tästä kuumaa keittoa nälkääsi
Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei
Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei
Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:
Oon avaimeni hukannut, en pääse kotiini
Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Jos jäät yöksi, sijaan sinulle vuoteesi
Ja niinpä menee vanha mies jo nukkumaan
Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan
Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti
Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille
Voiko jouluvieras olla enää parempi
