Nelivuotias Pellavatukka ilmaantui luokseni kynttilä kädessä. Äiti, voidaanko me polttaa tätä kynttilää? Voidaanhan me äiti?

Kynttilä tytön kädessä oli tämän kastekynttilä - miten lieneekin löytänyt sen kaapista. Ensin meinasin kieltää, mutta totesin sitten, ettei kieltämiseen ollut mitään syytä. Toisenlaisista aikeista huolimatta sitä ei muistaakseni ole poltettu hänen kastepäivänsä jälkeen. Vaikka haluaisinkin säästellä kynttilää jotakin salaperäistä tarkoitusta varten, se ei puolen tunnin polttamisesta kovin paljon kulu. Miksipä ei, totesin tyttärelle.

Kun kymmenvuotias Neiti Kevät näki kynttilän, hän heti puhkesi torumaan: Ei tuota saa polttaa, se on kastekynttilä, se pitää säästää. Mihin minä opettavaisesti: Miira-pappi sanoi Pellavatukan kastejuhlassa, että kastekynttilää saa polttaa, aina kun siltä tuntuu. Sen polttaminen on vähän niin kuin eräänlainen rukous.

Ai niinkö? totesi Neiti Kevät ilahtuneena ja nappasi siskoaan kädestä.

Puolen minuutin kuiskuttelun jälkeen kaikki kolme lasta ovat kokoontuneet kädet ristissä ja hartaan näköisinä kynttilän ympärille. Äiti me rukoillaan nyt, joku huikkaa. Rukoileminen kestää hetken ja sitten leikki jatkuu. Neiti Kevät tulee hakemaan vahvistusta idealleen: Äiti, huomasitko, kun me rukoiltiin. Aika erikoista rukoilla noin vain, eikö?

Ei oikeastaan, kultaseni, minä totean hitaasti. Ei rukoilemisen tarvitse olla harvinaista tai erikoista. Rukoilla voi vaikka monta kertaa päivässä. Aina kun siltä tuntuu.

Niinkö? Ihanko totta? kysyy tytär selvästi ilahtuneena. No mä olenkin aina joskus vähän kokeillut sitä. Sitten hän menee taas omiin touhuihinsa, niin iloisena ja toiveikkaana, kuin kymmenvuotias vain voi.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että rukoilemisesta ei paljon puhuta. Minulle siitä ei ole ollut helppo puhua edes omille lapsilleni. Minua ei ole koskaan opetettu rukoilemaan - miten osaisin opettaa jotakuta muuta? Lasteni mielestä on kuitenkin luontevaa kysyä aiheesta kuin aiheesta. Jos itse osaan tarttua heidän aloitteisiinsa ja kysymyksiinsä, ehkä kodin kristillinen kasvatus hoituu puoliksi vahingossa?