Luettuani Terhi Paanasen pienen raamattuoppaan intouduin lainaamaan kirjastosta myös Jaakko Heinimäen ja Jari Jolkkosen kirjoittaman kirjan Luterilaisuuden ABC - Synkkä ja harmaa sanakirja. Kirja taisi olla tänä syksynä ehdolla vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Kuten nimestä jo saattaa arvata, kirja ei ole synkkä eikä harmaa. Sen sijaan se on sirpaleinen, kepeän terävä  yritys korjata luterilaisuuden mainetta tylsänä ja harmaana uskontona. Sirpaleinen, koska se tosiaan on sanakirja, hakuteos. Kepeän terävä - no, lue itse.

Sanakirjoja ei yleensä lueta alusta loppuun, mutta tämän minä luin. Hakuteokseksi se ei ole  laaja, vain sellaiset parisataa sivua, ja kullekin aiheelle on uhrattu arviolta 3-6 sivua. Aluksi lukemista kiusasi tuo sanakirjamuoto - oli aika hassua lukea ensin Katarina von Borasta ja hypätä sitten suoraan diakoniaan. Tällaiselle kiireiselle perheenäidille lyhyet luvut olivat kuitenkin antoisia. Luvun tai jopa kaksi ennätti varmasti lukea kerralla loppuun. Nyt, kun olen kahlannut koko teoksen läpi, osaan myös arvostaa sanakirjamuotoa. Sieltähän löytää etsimänsä asiat helposti! Kääntöpuolena on todettava, että pienissä kirjoissa ei koskaan ole kaikkea sitä tietoa, mikä kiinnostaisi. Monia hakusanoja jäin kaipaamaan, ja jotkin luvut olisivat voineet olla perusteellisempia.

Herrojen kirjoittajien keskeinen viesti tosiaan oli, ettei luterilaisuus ole synkkää vaan jotain ihan muuta: maanläheistä, elämänmyönteistä, iloistakin. Kirja ottaa vahvasti kantaa luterilaisuuden puolesta: luterilaiset eivät ole työnarkomaaneja tai suhtaudu seksuaalisuuteen kielteisesti, luterilaisuuden naiskuva on varsin tasa-arvoinen, luterilaiset ymmärtävät diakonian arvon. Ennen muuta: luterilainen uskoo pelastukseen yksin armosta. 

Huomaan, että kirjan luettuani olen ruvennut tarkkailemaan maailmaa luterilaisten silmälasien läpi - näkemään suomalaisesssa yhteiskunnassa piirteitä, joita en ennen ole tunnistanut luterilaisiksi. Mielenkiintoista!