Pääsiäisen pyhäpäivät ovat olleet rauhallisia, sopivasti sosiaalisia ja paineista vapaita päiviä. Englannissa asuva veljeni on parhaillaan Suomessa ja on viime päivinä piipahtanut tai viivähtänyt meillä peräti kolmesti, mistä on ollut koko perheelle paljon iloa. Veli, lanko ja eno on kaikkien suosikki.

Lauantai-iltana veljeni ja sisareni istuivat meillä iltaa. Ritari Yrjänän ja Pellavatukan mentyä nukkumaan Neiti Kevät sai jäädä valvomaan ja odottamaan yömessuun lähtöä. Tyttöä haukotutti aika tavalla jo etukäteen mutta odotettavissa oleva öinen kirkkoseikkailu sai sinnittelemään hereillä. Eno tuli mukaan ja olimme kirkolla hyvissä ajoin.

Rehellisyyden nimessä on sanottava, että kokemus yhteisestä pääsiäisyön messusta ei ollut aivan yhtä lämmin ja valoisa kuin vuosi sitten. Ensinnäkään lapsen ensimmäistä kertaa jossakin ei voi toistaa... Toiseksi viime vuonna messun toimitti hyväntuulinen ja leppoisa kirkkoherra, kun tänä vuonna asialla oli nuori, kokematon ja minulle vielä varsin vieras seurakuntapastori. Tämä (oletan) näkyi myös osallistujamäärässä - tai ainakin väkeä oli paikalla paljon viime vuotta vähemmän. Sekin muutti tietysti tilannetta, että eno oli mukana - lisäsi siihen jotakin hyvää mutta toki myös poisti jotakin.

Yhteinen kokemus öisestä messusta oli kuitenkin hyvä. Neitonen jaksoi melko hyvin koko messun. Tuohus on edelleen kova juttu tytölle ja ehtoolliselle hän tulee aina mielellään mukaan. Virsivalinnoissa täydet pisteet virrestä nro 88 Lensi maahan enkeli - sen tokaluokkalainen osaa laulaa vaikka ulkoa.

Neiti Kevät - toisin kuin sisaruksensa - ei yleensä halua puhua asioita puhki. Tästäkään kokemuksesta emme jälkikäteen kamalasti jutelleet, kunhan totesin hänelle, että oli mukava olla siellä hänen kanssaan yhdessä.

Itse totesin, että jotakin merkillistä jumalanpalvelus ja etenkin ehtoollinen tekee ihmiselle. Kirkolta kotiin palattua yöllä ja seuraavana aamuna mieli oli hyvä ja lämmin. Harmaakin pääsiäisaamu on erikoisella tavalla valoisa.