Paukahdin äsken ev.lut. kirkon pääsivulle ja silmiin osui päivän sana. Jotenkin se kolahti. Näin se kuuluu:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Room. 1:16

Häpeä on yksi tunne, jonka kanssa on saanut painia viime viikkojen kohun myötä - kuten myös kokemus siitä, että EN häpeä olla kristitty vaikka  saman nimikkeen alle mahtuukin niin monenlaista sakkia.

Jotakin puhdistavaakin tässä on ollut. Huomaan, etten pelkää enää tunnustaa väriä - olen aika hanakkakin kertomaan ääneen sen, että kirkko ja uskonto ovat minulle tärkeitä asioita.