Pellavatukka on ollut sairaana. Se on tarkoittanut monta pitkää sisäpäivää ilman mahdollisuutta lumileikkeihin ja pulkkamäkeen, joita niin kovasti odotettiin. Sisäpäivien vuoksi olemme myös joustaneet siinä, että TV:tä ja tietokonetta on saanut käyttää huomattavasti tavallista enemmän - normaalisti meillä onkin aika tiukat rajoitukset.

Pellavatukka on vasta neljävuotias mutta tietää jo, että tietokoneelta löytyy hauskoja juttuja. Viimeisen viikon aikana hän on päässyt muutaman kerran käymään suosikkisivustollaan. Sivuston nimi on Lastenkirkko. Siellä lapsi voi luoda oman hahmon, joka sitten tutkii kirkkoa ja sen ympäristöä. Hauskinta kaikesta on se, että samaan aikaa liikkeellä olevat hahmot voivat jutella toisilleen - tosin hyvin rajoitetusti.

Pellavatukka tykkää käydä viemässä haudoille kukkia ja sytyttämässä kynttilöitä. Kellojen ja urkujen soittaminen, musiikin kuuntelu ja värittäminen ovat myös mieluisia. Sivuston pelit sen sijaan ovat nelivuotiaalle liian vaikeita.

Ritari Yrjänää kiinnostavat enemmän Legon sivut ja jotkut autopelit, Neiti Kevät puolestaan on innostunut sivuista, joilla voi suunnitella erilaisia asuja. Pikkusiskon innostamina he kuitenkin innostuivat myös seikkailemaan virtuaalikirkosta. Voi, mikä riemu siitä syntyikään, kun toinen pääsi kirkkoon kotikoneelta ja toinen äidin työläppäriltä. Oli nii-in hauskaa panna hahmot juoksemaan peräkkäin ja huutelemaan toisilleen kommentteja:

Onko koulussa kivaa?

Mennään kuuntelemaan virsiä.

Näin äidin näkökulmasta tuo on kiva sivusto, kun siellä ei ole mitään räiskimispelejä tai muita kamaluuksia. Onko siitä kodin kristillisen kasvatuksen apuvälineeksi? En oikein tiedä. Lapset eivät seikkaile netissä opiskellakseen tai tullakseen kasvatetuiksi, mutta ainahan sieltä saattaa jotakin tarttua mukaan. Pääasia, että on kivaa. Nelivuotias filosofini kyllä teki taas suuria oivalluksia kuunnellessaan Lastenkirkossa isoveljen lempivirttä (neidin oma määritelmä):

Äiti, myös ruotsalaiset ovat Jumalan kämmenellä.