Olin tänään, palmusunnuntaina, ensimmäistä kertaa avustamassa ehtoollisen jakamisessa. Avustin messussa tiilikirkolla, joka muuten sattumalta on myös se kirkko, jossa minut aikanaan on konfirmoitu. Toinen papeista totesikin minulle, että lienee varsin sopivaa tulla avustamaan ensimmäistä kertaa samaan tilaan, jossa on aikanaan ensimmäisen kerran itse osallistunut ehtoolliselle.

Jännittikö? Kyllä, jonkin verran. Ensimmäisiin pikareihin tarttuessa huomasin, että käsi hiukan vapisi. Vaikeinta tuntui kuitenkin olevan tarpeeksi rauhallinen käveleminen - minulla taitaa olla aina muuten tapana rynnätä paikasta toiseen. Selviydyin kuitenkin suuremmitta kommelluksitta.

Messu oli oikein onnistunut. Tiilikirkko ei ole nykyisen seurakuntamme kahdesta kirkosta se suosikkini - punainen puukirkko on minulla Kirkko isolla K:lla, se on paikka, johon minulla on pitkä henkilökohtainen suhde. Kuitenkin hiljaisen viikon aloitukseen tiilikirkon estetiikka istuu mainiosti. Aurinko liikkuessaan valaisi kirkkotilaa koko ajan kauniimmin ja lopussa alttarilla olleet pajunvitsat suorastaan loistivat. Tällaisena päivänä tiilikirkolla on todella hieno valo, ja karuhko tiiliseinä istuu hyvin niihin ajatuksiin, joita tulevat kärsimyskertomukset nostavat tänään jo mieleen.

Toinen tämänpäiväinen maallikkoavustaja Kari totesi minulle messun jälkeen, että ehtoollisen jakaminen on niin suuri tehtävä, että on ihan hyvä, ettei koskaan oikeastaan ymmärrä sen suuruutta. Armosta olemme kuitenkin siihen kelvollisia. Tähän voin lisätä vain, että hyvin todettu!

*****

Aurinko paistaa. Peipot, rastaat ja tiaiset laulavat täyttä kurkkua. Krookukset ja kevätesikot ojentelevat kukkiaan kohti taivasta. Lapset ovat pihalla - ja sieltä kuuluu jatkuvaa nyyhkinää ja vaikerrusta. Onko aamuisista virpomispalkoista kenties tullut kinaa? Ei. He leikkivät tuomiopäivää. Nuket ja nallet vuoron perään tulevat tuomittaviksi tyhjän tuolin eteen ja anelevat surkeina armollista tuomiota. Kaikesta päätellen tämä on aivan mahtavan hauska leikki.

Onneksi äitien ei tarvitse ihan kaikkea ymmärtää.