Jokin aika sitten lueskelin vanhoja blogimerkintöjäni ja huomasin tämän, minkä kirjoitin reilut kaksi vuotta sitten Paavalista. Sittemmin käsitykseni hänestä on saanut vieläkin enemmän ulottuvuuksia. Tuossa vanhassa merkinnässäni uumoilin, että Paavalia hiersi se, ettei hän ollut tavannut Jeesusta tämän elinaikana. Missä ovatkaan olleet silmäni silloin, kun luin ensimmäistä korinttilaiskirjettä:

Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. (1. Kor 15:8-9)

Tämän voisi ajatella tukevan uumoilujani. Ei silti, että Paavali vaikuttaisi olevan huonolla itsetunnolla varustettu. Vähättely vaikuttaa osittain näennäiseltä. Epäilemättä hän oli mies, joka halusi päättää asioista ja katsoi olevansa tehtävään kykenevä. Veikkaanpa vielä, että hän piti itseään kykenevämpänä kuin monia muita.

Mielikuvieni Paavali on kuitenkin pehmentynyt jonkin verran. Ehkä hän ei ollutkaan vallan mahdottoman turhantarkka. Paavalin suhtautuminen ei-juutalaisiin kristittyihin ja ruoan puhtaussääntöihin on suorastaan suvaitsevaista. Huolimatta kasvissyöntiherjasta  Tai ehkä, kuka tietää, hän tosiaan oli luonteeltaan aika nipo mutta myös siinä määrin suuri ihminen, että pystyi ainakin ajoittain nousemaan heikkoutensa yläpuolelle.

Tämä taitaa olla minun nykyinen mielikuvani Paavalista. Huomaan, että itseasiassa olen alkanut pitää hänestä.