Sen verran sirpaleista tämä perheenäidin "oma" aika, että blogikirjoituksenkin joutuu joskus julkaisemaan keskeneräisenä. Jatkan siis vielä edelliseen aiheeseen:

En ole laskenut itseäni kuuluvaiseksi ryhmään nimeltä "uskovaiset". Sen sijaan tiedän, että omassa seurakunnassani minut kyllä lasketaan sellaiseen epämääräiseen ryhmään kuin "aktiiviset seurakuntalaiset". Moiseen titteliin olen oikeutettu lähinnä siksi, että olen luottamushenkilö. Toki pyörähdän kirkolla muutenkin milloin missäkin tilaisuudessa, vaikka en messussa viikottain käykään.

Parivuotisen luottamushenkilöurani aikana olen välillä kokenut vaikeaksi sen, ettei minulla ole samanlaista uskonvarmuutta kuin joillakin muilla samoissa kokouksissa istuvilla. Toisaalta se ei ole vähentänyt mielestäni oikeuttani istua seurakuntaneuvostossa - olenhan epäilyineni varmaan lähempänä sitä suurinta osaa seurakuntalaisista kuin moni muu.

Sukupolvien välisestä erostakin voi olla tietysti kyse. (No onhan siellä toki kaksi muutakin alle 60-vuotiasta... eikä kuusikymppinen ole vanha, isäkin täyttää 60 vielä tänä vuonna...) Minulla on luonnontieteellinen korkeakoulututkinto, työskentelen ympäristöalalla, asun Helsingissä - minun lähipiirissäni ei ole ollenkaan itsestään selvää, että ihminen kuuluu kirkkoon tai uskoo Jumalaan. Se ehkä korostaa uskon yksityisyyttä.