Lasarus-tarinan jatkeeksi upottauduin hetkeksi hänen sisariinsa. Martta ja Maria ovat mielenkiintoiset sisarukset, jollakin lailla kahden erilaisen naisen arkkityypit. Maanläheinen Martta, unelmointiin taipuvainen Maria - sellaiset mielikuvat heistä kiistämättä nousee.

Luukas (10:38-41) kertoo, kuinka Jeesus vierailee heidän luonaan. Martta hätäilee tarjoiluista ja on harmissaan, kun Maria vain istuu ja kuuntelee Jeesuksen puheita. Lasaruksen herättämisestä jää mieleen Martan lausahdus "Herra, hän haisee jo" (Joh. 11:39). Mariasta Johannes kertoo vielä, että hän voiteli Jeesuksen jalat  kalliilla nardusöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Juudas Iskariot torui häntä siitä, koska voiteen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille.

(Näin ohimennen täytyy todeta, että tuo voitelu on kovin samantapainen kuin Matteuksen (26:6-13) kuvaama voitelu, joka myös tapahtuu Betaniassa mutta spitaalia sairastaneen Simonin talossa. Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta Matteus ei kerro mitään.)

Muistan lapsena tunteneeni sympatiaa Mariaa kohtaan. Ymmärsin hyvin, että oli kivempi kuunnella tarinoita kuin auttaa keittiössä. Ymmärrän sen edelleen, mutta täytyy tunnustaa, että nykyisin tunnen suurempaa sympatiaa Marttaa kohtaan. Kolmen lapsen äitinä olen joutunut martan asemaan vaikka taipumukset ehkä viittaisivatkin enemmän mariaan... Kovin vaikea on arjen keskellä olla "huolehtimatta ja hätäilemättä niin monista asioista." Jospahan kiireistä huolimatta osaisi hivenen säilyttää sisäisestä mariastaan?