Olen ruvennut lukemaan Pauliina Kainulaisen toimittamaa kirjaa ”Pyhän kosketus luonnossa. Johdatus kristilliseen ekoteologiaan”. Täytyy sanoa, että kirja on lumoava!

Teologia on minulle täysin vieras tieteenala, mikä asettaa jonkin verran haasteita lukemiselle. Jotta esimerkiksi ymmärtäisi, miten vapautuksen teologia suhtautuu ekoteologiaan, pitäisi ensin tietää, mitä #¤%#:a on vapautuksen teologia. Toisaalta ympäristöalan ammattilaisena tuntuu, että tätä näkökulmaa uskonasioihin minä nimenomaan pystyn ymmärtämään.

Minä teen ja tuen työssäni ympäristökasvatusta, ja näen, että oman työsarkani perimmäinen päämäärä on, että ihmiset oppisivat elämään kohtuudessa. Lopultahan ympäristöasioissa on kysymys nimenomaan siitä, että ihmiskuntana kulutamme liikaa. Kohtuuden opettelu puolestaan on asia, jossa kristillisellä kirkolla olisi ja on paljon annettavaa. Tästä syystä pidän suuressa arvossa kirkon piirissä tapahtuvaa ympäristö(kasvatus)työtä.

No, tämä ”Pyhän kosketus luonnossa” avaa muutenkin mielenkiintoisia näköaloja. En esimerkiksi tiennyt, ettei Jumalan ole aina ajateltu asuvan Taivaassa vaan ennen valistuksen aikaa Hänen katsottiin asuvan luonnossa. Jaakko Hyttisen artikkelia ”Maa psalmeissa” rupesin lukemaan junassa ilman, että psalmit olivat käsillä, mikä tietysti tyssäsi alkuunsa. Rupesin urakkaan uudestaan kotona, enkä ole vielä pitkällä, mutta kyllähän psalmit saavat artikkelista aivan uusia ulottuvuuksia.

Kiehtova kirja. Suosittelen lämpimästi!