Tartuin vielä eilen illalla tämänpäiväisen nimipäiväsankarittaren Esterin kirjaan. Ester on kiinnostava lähinnä siksi, että hän on toinen kahdesta naisesta, joilla on Raamatussa oma kirja. Toki Esterissä on särmää - Ruut on turhankin kiltti. Kirjan loppupäässä kuvatut juutalaisten kostotoimet lähinnä kuvottavat ja tuntuvat kohtuuttomilta.

Opiskelin aikanaan vuoden verran Amerikassa. Minulla oli siellä juutalainen tuttavaperhe ja sain osallistua heidän kanssaan purim-juhlaan. Purimia vietetään juuri Esterin kirjassa kuvattujen tapahtumien muistoksi. Juhla oli iloinen, ja kaikilla (paitsi minulla itselläni ulkopuolisena) oli naamiaisasut päällä. Esterin kirja luettiin ääneen muistaakseni sekä englanniksi että hepreaksi. Joka kerta kun tarinan konnan Hamanin nimi mainittiin, kaikki pitivät kovaa meteliä. Juutalaisille tarina siitä, kuinka kuningatar Ester pelasti heidän kansansa tuholta, vaikutti edelleen olevan osa heidän omaa historiaansa.

Minulle itselleni Vanha testamentti on ylipäätään aika hankala. Mitä aineksia sillä on antaa minun uskolleni? Mitä siitä pitäisi saada irti? Siellä on toki mielenkiintoisia kertomuksia, mutta myös loputtomia sukuluetteloita, sotia ja verenvuodatusta, sekä Jumala, joka suosii vain valittua kansaansa, johon minä en kuulu. Se jättää jälkeensä hämmentyneen olon.