Aamulla unen ja valveen rajamailla jossakin aivojeni nurkkauksessa kiteytyi sanoiksi se, mitä en ole osannut vastata jehovantodistajille enkä muillekaan kyselijöille silloin, kun minulta on kysytty, uskonko Raamatun olevan Jumalan sanaa vai en.

Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, joka tarjoaa meille heijastuksia Jumalasta.

Siis ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun teksteihin Jumalan sanaa niin hyvin kuin ovat osanneet. Tekstissä on aina mukana kirjoittajan (kirjoittajien) tulkinta. Minä lukijana puolestani tulkitsen myös. Tarkoitan jotakin saman tapaista kuin Platonin ideaoppi. Useampien tulkintakierrosten jälkeen alkuperäinen tarkoitus hämärtyy, mutta toisaalta omaan tulkintaan ehkä saa syvyyttä kuuntelemalla myös muiden tulkintoja.

Puoliunessa tehdyt oivallukset eivät yleensä ole valvemaailmassa yhtä kirkkaita kuin syntyessään. Tähän olen kuitenkin vielä näin puolilta päivin ainakin melko tyytyväinen.