Suvivirsi on nyt veisattu myös meidän Neiti Kevään koulussa. Kolme säkeistöä - Herran kansa sai kiittää Luojaansa huolimatta uskonnottomista ja muunuskoisista. Juttelin erään äidin kanssa, joka kovasti harmitteli sitä, etteivät vanhemmat hänen vanhemman tyttärensä koulussa pääse osallistumaan kevätjuhlaan - eivätkä siis pääse osallisiksi Suvivirrestä. Vahva taitaa olla tuon kyseisen virren asema meidän kulttuurissamme.

Muistelen joskus lukeneeni lehtijutun riparilta, jossa nuorisopastori kyseli leiriläisiltä näiden lempivirttä. Jotakuinkin kaikki mainitsivat Suvivirren, minkä pastori epäili johtuvan siitä, etteivät nuoret tunteneet muita virsiä. Kyllähän koulunsa käynyt nuori muitakin virsiä tuntee - ainakin Hoosiannan ja Enkeli taivaan - mutta Suvivirren nimessä on "virsi" joten se tulee helposti mieleen. Ja toisaalta: miksipä se ei voisi olla monenkin nuoren lempivirsi, koittaahan sen laulamisen jälkeen koululaiselle kymmenen (tai tänä vuonna Helsingissä yhdentoista) viikon vapaus.

Minun lempivirteni Suvivirsi ei ole, mutta onhan siinä toki voimakas nostalginen lataus. Koulun juhlasalissa laulettuna se vielä erityisesti korostuu. Oli muuten sama sali, jossa itse ekaluokkalaisena myös vietin kevätjuhlaa.

Jäähyväiset-laulu esitettiin juhlassa myös. Enkä voinut olla hieman virnuilematta, kun osa lapsista lauloi "ystävän" kohdalla sittenkin "Jeesuksen".

Nyt on 20 % perheestä kesälomalla. Onhan sekin jo jotain.