Jostakin äskettäin lukemastani olen poiminut lauseen, jonka mukaan kristityn velvollisuus on suojella luontoa ja ympäristöä. Minua ympäristökasvattajana moinen velvollisuus vain ilahduttaa, mutta samalla väite herätti miettimään, mitä muita velvollisuuksia kristityllä mahtaa olla.

Itse olen lapsesta asti tuntenut suurta myötätuntoa muun luomakunnan eläviä (ja joskus elottomiakin) olioita kohtaan, mutta en ole koskaan ajatellut, että tekisin niin siksi, että olen kristitty. Pikemminkin tuntuu siltä, että olin ensin luonnonsuojelija ja tulin vasta sitten kristityksi - huolimatta parikuisena saadusta kasteesta.

Teini-iässä olin yhtenä kesänä Saksassa kielikurssilla ja asuin perheessä, joka kuului johonkin sikäläiseen vapaakirkon tapaiseen seurakuntaan. Perhe oli mukava ja leppoisa meitä suomalaiskoululaisia kohtaan ja sikäläinen hengellinen elämä tuntui olevan lämmintä ja iloista. Jyrkkyyteen törmäsin kerran, kun perheen isä totesi ykskantaan, ettei hänen mielestään avioliitostaan eronnut ihminen ole enää kristitty. Omat vanhempani eivät tuolloin olleet vielä eronneet, mutta ystävissäni oli useita eroperheitten lapsia, ja tuollainen puhe kuulosti pahalta.

Itse en osaa nimetä mitään yhtä yksittäistä tekoa, joka tekisi ihmisestä kristityn tai ei-kristityn. Luulen, että ihminen voi elämässään koetella mitä tahansa kymmenestä käskystä, tai vaikkapa niitä kaikkia, ja silti olla kristitty. Itse olen mielestäni elänyt melko kiltisti ja silti tiukasti tulkiten olen rikkonut niitä kaikkia - kyllä, olen jopa tappanut mm. kaloja, kasveja ja hyttysiä.

Ehkä kristityn velvollisuudet liittyvät mielestäni ennen muuta rakastamiseen. Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi - siinä on taas yksi ohje, jonka noudattamista voi tavoitella eikä koskaan saavuttaa. Mikä ei kuitenkaan ole syy jättää yrittämättä.

Mitä kristityn velvollisuuksiin luomakunnan suhteen tulee, varmaan luomakuntaakin tulee rakastaa. Rakastamisen puolestaan tulee näkyä myös teoissa. Sikäli siis uskon, että ympäristönsuojelu ja kristittynä eläminen istuvat hyvinkin mukavasti yhteen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö myös muilla kuin kristittyinä itseään pitävillä olisi velvollisuuksia ympäristöä kohtaan. Niitä riittää meille kaikille tämän pallon asukkaille vakaumukseen katsomatta.