Havahduin tässä siihen, että Isä meidän -rukous jäi kesken. Eihän sellainen käy laatuun.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.

Tässä on oikeastaan kahdesta eri asiasta kyse. Kiusausten ja pahan välttäminen ovat eri asioita, kiusaus tulee mielestäni ihmisen sisältä, kun taas paha voi tulla ulkopuoleltakin.

En ole koskaan ajatellut tämän tarkoittavan sitä, että Jumala jotenkin tarkoituksella aiheuttaisi meille kiusauksia. Niitä on maailmassa ilmankin riittävästi. Ennemmin tässä pyydetään, että välttyisimme niiltä tai jaksaisimme niitä vastustaa.  

Paha on pelottavaa, tuli se sitten ulkopuolelta tai ihmisestä itsestä. Ehkä ne pelottavimmat pahat ovat lopulta meissä itsessämme.

Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Tässä on taas komeita sanoja ja niistähän minä pidän. Tässä on myös jotakin tyynnyttävää: sinun on valtakunta, sinun on voima ja sinun on kunnia. Otathan minutkin huomaasi, vaikka olen valtaa vailla ja muutenkin heikko.

Ylipäätään pidän Isä meidän -rukouksen rytmistä. Siinä on jotakin miltei hypnoottista - sanat ovat vanhat ja minä ainakin kuulen niissä jonkinlaisen vuosisatojen kaiun.