Blogini täytti seitsemän kuukautta eilen. Jos se olisi vauva, se söisi jo kiinteitä. Minun piti kirjoittaa jonkinlainen välitilinpäätös jo puolen vuoden kohdalla, mutta kiireitten sun muitten takia se jäi tekemättä. Synttärien kunniaksi taidan vaihtaa uuden pohjan - toivoen sydämestäni, että se tällä kertaa toimii kaikilla selaimilla.

Blogia on ollut mukava pitää. Perustin sen pohtiakseni uskonkysymyksiä ja antaakseni potkua Raamatun läpilukuun. Pohtinut olen ja Raamattuakin lukenut, tosin en läpi - vielä.  

Perustin blogin melkein hetken mielijohteesta aikoen vain katsoa, miten käy. Jos totta puhutaan, olen ajoittain käyttänyt blogiin paljon enemmänkin aikaa ja energiaa kuin etukäteen kuvittelin. Arvelin, että ehkä kerran viikossa tai kahdessa joutaisin kirjoittamaan, mutta monelta viikolta näyttää olevan kolme, neljäkin merkintää. Se on ollut mukava yllätys itselleni, että melkoisen puuhakkaasta arjesta olen kuitenkin löytänyt hetkiä edes lyhyeen ajatusten talteen merkitsemiseen. Vaikka viime viikkoina aikaa on ollut niukalti ja hirmuinen kiire on painanut niskaa, arvelen ja toivon aikaa bloginpitoon taas löytyvän loppusyksystä.

Suurempi yllätys oli, että blogimaailma on sosiaalinen. Että oikeasti on ihmisiä, jotka vaivautuvat lukemaan mietteitäni ja jopa kommentoimaan niitä. Ja että samojen ihmisten blogit voivat kiinnostaa minua, vaikka kirjoittajan elämäntilanne ja blogin aihe olisivat (näennäisesti) varsin kaukana omistani. Se on ollut hienoa. Kiitos teille!

Olen tosiaan saanut potkua ajatteluun siitä, että olen kirjoittanut ajatuksia julki ja saanut niistä palautetta. Moneen otteeseen olen kuitenkin joutunut nöyrtymään sen edessä, että pohdinnat jäävät melko kepeiksi. En ehdi ajatella perinpohjin, en ehdi lukea taustoja - kirjoitan vain siitä, miltä tuntuu ja mitä vaikutelmia olen saanut. Suurimpana vaikeutena olen kokenut tämän: varmuuden hetkistä on paljon helpompi kirjoittaa kuin epäilyksen hetkistä. Sikäli siis välillä tuntuu, että blogiin pääsee lähinnä etsimisen toisen puolen asioita.

Onko jokin minussa muuttunut? Blogin nimi on "Uskoa etsimässä" ja edelleen se pitää siinä mielessä paikkaansa, että en voi väittää löytäneeni perille. Tämä ei tietenkään yllätä - sitäpaitsi paljon arvostamani mm vakuutti taannoin, että etsimistä on edessä elämässä vielä pitkään. Arvelen kuitenkin tulleeni hitusen viisaammaksi blogin ansiosta jo nyt.

*******

Jaahas, en vaihda uutta pohjaa ainakaan vielä. Vuodatus ei näytä suostuvan sitä juuri nyt tekemään. Uusi yritys joku toinen kerta!

Ongelma katosi yhtä äkkiä kuin ilmenikin. Nyt on uusi pohja, tällä kertaa faunaa floran sijaan.