Olen jo jonkin aikaa seurannut pastori Terhi Paanasen blogia, ja nyt keksin lainata kirjastosta hänen kirjoittamansa pienen Raamattu-oppaan. eKr. - jKr. – Polkuja Raamattuun mahtuu käsilaukkuun eikä sivuja ole kuin 152 - niinpä lukaisin sen työmatkalla lentokoneessa. Kirjaa olisi epäilemättä tarkoitus lukea yhdessä Raamatun kanssa, mutta kävi se näinkin.

Kirjan kirjoittajalla on tausta rippikoulupastorina, ja se näkyy kirjan sivuilla alusta loppuun. Lukijan ei odoteta tuntevan Raamattua oikeastaan ollenkaan. Tekstiä on helppo ja mukava lukea. Väliotsikoilla, tietolaatikoilla ynnä muilla tehokeinoilla nostetaan tärkeitä asioita esille, ja sekaan on siroteltu hauskoja pikkutietoja sekä oppimista edistäviä pohdintatehtäviä. Ristisanan jätin tekemättä mutta Paavalin teologisten sanojen testissä pärjäsin, kiitos äskettäin lukemieni Roomalaiskirjeen ja 1. korinttilaiskirjeen.

Pidin siitä, että kirjassa lähinnä kerrottiin taustoja ja Raamatun eri kirjojen merkityksiä myöhemmällä teologiselle ajattelulle. Tekstiä ei pureskeltu valmiiksi. Koska kirja on niin lyhyt, ei kovin perusteellisiin selityksiin olisi edes ollut mahdollisuutta. Muutamassa kohdassa törmäsin oikopolkuihin - johtopäätöksiin, joita ei kirjan eväillä pystynyt mielestäni tekemään. Toisaalla taas jäi langanpäitä roikkumaan auki. Arvelen, että molemmat saattavat olla tarkoituksellisia. Ne suorastaan komentavat lukijan tarttumaan Raamattuun ja ajattelemaan itse.

Kenelle kirja on tarkoitettu? Minulle itselleni se on vähän turhan helppo - sen verran paljon olen tuota paksua ohutlehtistä kirjaani jo tutkinut. Lisäksi olen akateemisuuteen taipuvainen, ja periaatteessa lukisin mielelläni tekstiä, jossa olisi edes silloin tällöin lähdeviitteet näkyvilllä. Totesin kuitenkin, että näinkin ohueen oppaaseen mahtui kasoittain taustatietoa, jonka olen joko unohtanut tai jota en ole koskaan tiennytkään. Kiireinen perheenäiti voi vain kiittää siitä, että jollakulla on taito paketoida keskeiset asiat helposti ja nopeasti löydettävään muotoon. Muutamankin kerran harmittelin lukiessani sitä, ettei vastaavaa teosta ollut ulottuvillani silloin, kun lukioikäisenä tällaisia asioita pohdiskelin.