Olen ajatellut Italian koulujen krusifikseja. Tämän illan uutisissa puolestaan aktiivinen vapaa-ajattelija päivitteli itsepäisiä vaasalaispäiväkoteja, joissa rohjetaan lukea ruokarukous ja laulaa "Jumalan kämmenellä". Vapaa-ajattelijan mielestä sellainen ei ole sopivaa.

Minun lasteni päiväkodissa ei kenellekään lueta ruokarukousta mutta seurakunnan järjestämiin lasten kirkkohetkiin osallistutaan.  Joulujuhlassa saattaa olla jouluevankeliumi tai sitten ei. Toivoisin, että olisi. Aina, joka joulu. Olen kyllä iloinen siitä, että lapseni pääsevät käymään kirkossa kerran kuussa.

Jouluevankeliumi ja "Enkeli taivaan" edustavat jonkinlaista kristillistä minimitasoa. Monesta tavasta voidaan tinkiä ihmisten älähtämättä, mutta niitä sentään ryhdytään puolustamaan. Opetushallituskin on sitä mieltä, ettei kaikista kristillisistä perinteistä tarvitse uskonnonvapauden nimissä luopua. Kaikkia sekään ei kuitenkaan tyydytä.

Olen yrittänyt asettua vapaa-ajattelijan saappaisiin ja ymmärtää, mistä tulee se valtava vastustus, suorastaan raivo, joka uskontoon hänen suunnaltaan kohdistuu. Mitä pahaa uskonto on tehnyt, miksi toisten uskonnollinen käyttäytyminen ärsyttää? Sitä on vaikea ymmärtää. Jos itse ei usko, miksi toisten uskonnolliset symbolit häiritsevät?

Ainakin puoleksi vakavissani alan uskoa, että syy on ihan oikeasti hajussa.