Joskus nuorena aikuisena en käynyt messussa juuri koskaan. Silloin saattoi vierähtää useampi vuosi ilman yhtäkään Hoosiannaa. Ensimmäisen lapsen syntymä nosti uskonkysymysten pohdiskelun minulle jälleen pinnalle. Adventin aikaan Neiti Kevään ihan pienenä ollessa liittyy tällainen vahva kokemus:

Seurakunnan perhekerhossa laulettiin adventtilauluja Lasten virsikirjasta. Muistan, että Tiellä ken vaeltaa soi päässä pitkään perhekerhon jälkeen. Kanttori oli mukana kerhossa ja antoi parastaan pianolla. Lopuksi laulettiin Hoosianna. Sitä oli niin hienoa laulaa, että minulta taitavat loppua sanat kesken. Joudutte vain luottamaan vakuutteluihini. Silloin päätin, että  en enää vapaaehtoisesti päästä käsistäni adventtia laulamatta Hoosiannaa. Vahva on laulun mahti.