Olen lukenut Paavalin ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille ja ajatellut ensimmäisten kristittyjen odotusta. Neljännessä luvussa Paavali kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu kuolleille seurakuntalaisille. Hän ennustaa varsin selkeäsanaisesti mitä tulisi tapahtumaan:

Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. (4:16-17)

Raamattuni liitteitten mukaan Paavali tässä vastaa tessalonikalaisten hänelle esittämään kysymykseen. Heillä on ollut huoli kuolleista seurakuntalaisistaan. Koskeeko pelastus myös heitä?

Ensimmäinen tessalonikalaiskirje on ilmeisesti Uuden testamentin vanhimpia osia. Tuo sanamuoto antaa selvästi ymmärtää, että Paavali itse uskoo olevansa Herran tulemisen aikaan vielä elossa. Vaikka tässäkin kirjeessä kirjoitetaan, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä, odottamatta, ovat kristityt epäilemättä odottaneet päivän olevan käsillä pian. Ajan kuluessa ihmisiä on kuollut eikä Jeesusta ole näkynyt. Se on ollut kova pala. Ei mikään ihme, jos se on herättänyt epäilyksen:

Entä jos odotamme turhaan?

Myöhemmissä teksteissä, kuten vaikkapa toisessa tessalonikalaiskirjeessä, Herran tulemisen ajankohdasta puhutaan selvästi etäisempänä. Onko ymmärrys asiasta lisääntynyt vai aikako vain on tehnyt tehtävänsä, ja odotus muuttunut maltillisemmaksi?

***

Maailmanlopun päivämääriä on ennustettu moneen otteeseen. Itse suhtaudun niihin voimakkaan vastentahtoisesti. Läheiseni joutui lapsena pelkäämään pariinkin otteeseen Jeesuksen paluuta, kunnes kasvoi riittävän vanhaksi ja itsenäiseksi arvioimaan tilanteen todennäköisyyttä itse. Minunkin hyllystäni löytyy kuitenkin vuosituhannen vaihteessa lahjaksi saatu kirja, jossa meille  epäuskoisille kerrotaan, kuinka selviämme maailmassa sen jälkeen, kun oikeat uskovat on temmattu taivaaseen. En ole sitä ystävällisestä kehotuksesta huolimatta lukenut. En yksinkertaisesti voinut.

En tiedä, koska Jeesus tulee, enkä mielelläni sitä pohdi. Olenko valmis ottamaan Hänet vastaan? Tuskin, mutta en myöskään tiedä, tulenko tämän valmiimmaksi. Kelpaamiseni ei ole minun käsissäni.