Katsoin elokuvan eilen televisiosta. Olisin halunnut mennä sitä jo keväällä katsomaan teatteriin, mutta jäipähän tekemättä. "Omat" leffareissut useimmiten jäävät.
Lapsia elokuvan ajan nukuttanut mies kysyi, oliko se hyvä. Oli se. Hän kysyi myös, oliko se tosi hyvä.
Oli se.
Elokuvan vähäeleisyys yllätti, vaikka en mitään paisuttelevaa draamaa odottanutkaan. Oli vain vanha, sokea mies ja nainen, joka oli yhtä aikaa vahva ja hauras. Kuvat olivat hiljaisia, kauniita eivätkä selitelleet liikaa. Omille ajatuksille ja tulkinnoille jäi hyvin tilaa. Olen noita kuvia nyt mielessäni pyöritellyt.
Jos et ole elokuvaa nähnyt, se on YLE Areenalla katsottavissa 11.1. klo 21 asti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.