Blogi on ottanut viime viikkoina minuun etäisyyttä - tai sitten minä siihen. Olen ajatellut monenlaista uskoon, uskontoon ja erityisesti kirkkoon liittyvää, mutta ajatukset karkailevat. Ne eivät suostu jäsentymään blogipostauksiksi. Ne ovat liukkaita,en saa niistä kiinni riittävän pitkäksi aikaa.

Mitä sitten olen ajatellut? Muun muassa näitä:

• maallikkovastuuta, mitä se tarkoittaa ja mitä mahdollisuuksia siinä on
• maallikoiden roolia kirkon päätöksenteossa
• piispoja, piispan merkitystä ja tulevaa piispanvaalia Helsingissä
• sitä, mitä merkitystä on tulevan piispan sukupuolella - onko sillä? Ja mitä sitten?
• sitä, miten kirkkoa mielestäni pitäisi kehittää
• seurakunnan nuorisotyötä ja sen tarpeita
• sitä, miten vaikeaa on löytää seurakuntaan hyvä lastenohjaaja (onko vika seurakunnassa vai huonossa tuurissa?)
• kristittynä elämistä - miten se näkyy elämän ja arjen valinnoissa? Pitäisikö sen näkyä?
• Jumalaa ja Joulupukkia
• pyhää ja pyhän kokemista, erityisesti luonnossa
• kirkon piirissä tapahtuvaa ympäristökasvatusta
• sitä, miten mahdotonta on seurakuntien ympäristökasvatuksen kehittäminen
• sitä, miten seurakuntien ympäristökasvatuksen kehittäminen on hyvinkin mahdollista (ja sitäpaitsi hauskaa)
• rukoilemista
• kutsumusta
• elämän käännekohtia
• sitä, onko hengellisen musiikin soittaminen autossa lapsille kristillistä kasvatusta vai ei
• uusien lastenkirjojen olematonta hengellisyyttä
• symboliikkaa ja kielen kiemuroita
• virsiä
• Raamatun lukemista ja mitä se merkitsee eri ihmisille
• ensi syksyn seurakuntavaaleja ja äänioikeutettuja 16-vuotiaita
• omaa luottamustehtävääni ja sitä, asetunko uudestaan ehdolle (luultavasti en) 
• sitä, miksi ihmeessä vaivaan päätäni kirkon asioilla, kun eiväthän ne oikeastaan minulle kuulu
• sitä, että kylläpäs kuuluvat, kun kerran olen kirkon jäsen
• sitä, että noita kahta edellistä voin pyöritellä loputtomiin pääsemättä ikinä mihinkään tulokseen...

Yksinkertaisesti, olen ajatellut liikaa. Eihän tällaisesta rimpsusta voi kirjoittaa!