Blogini täyttää tänään vuoden. Vuosi sitten perustin sen pitkän harkinnan jälkeen hetken mielijohteesta - juuri näin. Olin pari kertaa aiemminkin yrittänyt aloittaa bloggausta, mutta aiemmat aiheet eivät tuntuneet ottavan tuulta siipien alle. Uskon etsiminen kuitenkin loksahti jotenkin kummasti kohdalleen ja lopullisen päätöksen aloittaa blogi tein tosiaan varsin spontaanisti. Nimimerkki syntyi samalla tavalla hetken tuotteena, ja nyt olen sitten margariininnimisenä vuoden verran kirjoitellut ja muiden blogeja kommentoinut.

Lueskelin tässä pari päivää sitten noita ensimmäisten viikkojen kirjoituksiani. Ensin kirjoitin vain itselleni, mutta aika nopeasti huomasin, että blogiin ilmestyi satunnaisesti kävijöitä. Ja kyllä oli jännittävää saada ensimmäinen kommentti!  Kommenttien saaminen on edelleen aina hieno hetki - kiitos kaikille teille kävijöille, jotka jätätte myös merkin itsestänne edes silloin tällöin!

Ajattelin silloin reilu vuosi sitten perustavani blogin omien etsimisteni ja epäilyjeni kirjaamiseksi. Molempia olen tehnytkin, mutta aika pian huomasin, että blogin perustaminen oli myös eräänlainen julistus ja päätös kulkea juuri kristityn polkua eteenpäin.

Toki olin aiemminkin käynyt satunnaisesti lukemassa joitakin blogeja, mutta oman blogin perustaminen toi mukanaan myös sen, että rupesin tiiviimmin seuraamaan muiden blogeja, etenkin muita, joissa käsitellään kristinuskoa. Nykyisellään seuraan varsin monta blogia - osaa tiiviimmin, osaa harvemmin, mutta kaikista niistä on iloa. Tänään mielessäni on erityisesti kaksi kirjoittajaa.

Ensimmäinen näistä on Aija, jonka blogi oli aivan ensimmäinen, johon omani perustettuani päädyin vierailemaan. Löysin sen näin: Listattuani oman blogini Vuodatuksen kategorioihin menin katsomaan, miltä se näyttää listalla ja mitä muita blogeja sieltä löytyy. Tuolloin Tätipappi polkkaa oli vielä listassa aivan oman blogini yläpuolella, joten napsautin linkkiä ja jäin saman tien koukkuun. Aijan elämänläheisiä, rehellisiä kirjoituksia olen nyt vuoden seurannut ja toivon saavani seurata vastakin!

Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että kiinnostun seuraamaan jonkun tuikituntemattoman pitkäaikaissairaan ihmisen vaiheita hänen bloginsa kautta, en ehkä olisi uskonut. Näin kuitenkin kävi: Leenan älykkäät, rakentavat ja kaikin puolin muutenkin toivotut kommentit omassa blogissani saivat minut kiinnostumaan ihmisestä niiden takana. Leena on ollut paljon ajatuksissani viime päivinä ja toivon hänelle voimia ja parempaa vointia.