Luin Johanneksen ilmestyksen. Luin on kyllä aika kepeä sana kuvaamaan tuota tahmeaa ja hidasta prosessia. Siihen meni monta viikkoa. Teksti oli niin tuhtia ja veristä, ettei sitä voinut lukea kuin pienen pätkän kerrallaan. Voimakkaiden kohtausten taustalla tuntui värjyvän silmittömän vihainen Jumala.

En oikein osaa sanoa, mitä ajattelin lukiessani. Teksti sisältää kyllä vahvoja kuvia, mutta minulle niiden viesti jäi epäselväksi. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? ONKO tässä jokin merkitys sisällä? Vai onko tämä vain hullun houreita, joita sitten koko länsimainen kulttuuri on toisintanut taiteessaan ja ajattelussaan kaksi vuosituhatta?

Saako Raamattua kritisoida? Jos jokin jae, luku tai kirja ei vain aukea, onko vika tekstissä vai minussa? Muiden kirjojen kohdalla olisi helppo syyttää kirjaa, Raamatun kohdalla päätyy helpommin etsimään puutteita omasta ymmärryksestään.

Äh. Pitäisikö se lukea uudestaan? Heti? (Ei. Heti siis. Myöhemminkin ehtii.)

***

Uusi testamentti on nyt luettu ja vaihtelevalla menestyksellä yritetty ymmärtää. Siihen meni vuosi ja neljä kuukautta. Melko hidas oli tahti, tosin tuossa sivussa tuli luettua melkoinen määrä kaikkea muuta myös. En oikein tiedä, mihin tarttuisin seuraavaksi. Loogista olisi käydä Vanhan testamentin kimppuun mutta tuon ilmestysurakan jälkeen tekee mieli nurista koululaismaisesti "onko pakko?" VT sisältää monia aika kummallisia pätkiä... Jospahan psalmien kautta saisin myönteisen otteen Vanhasta testamentista? Vai palaanko evankeliumien pariin? Täytyy miettiä.