Äiti, musta tuntuu, ettei tää pitkäperjantai lopu koskaan, valitti Neiti Kevät iltapäivällä. Tapahtumaköyhyys ei ollut aivan suunniteltua, mutta toki päivän henkeen sopivaa. Kolmevuotias Pellavatukka valvotti tapojensa vastaisesti meitä vanhempiaan viime yönä oikein urakalla - mitä lie painajaisia - eivätkä lopen väsyneet vanhemmat jaksaneet järjestää lapsilleen muuta ohjelmaa kuin pienen pyrähdyksen pihalla. Toisaalta, hiljakseen kotosalla olo on lapsellekin välillä tarpeen. Kyllähän nuo itsekin ohjelmoivat itsensä: leikkivät, pelasivat, piirsivät - ja sotkivat.

Pienten päiväunien jälkeen alkuillasta heräsin siihen, että kolme pientä ihmistä tuijottaa minua. Sain itsestäni sentään hiukan energiaa irti ja leivoimme banaanikakun pääsiäistä odottamaan. Sitten seikkailimme hetken Lasten kirkossa.

Neiti Kevät huomasi uutisista Helsingin Via Crusis -näytelmän ja sanoi, että olisi halunnut mennä katsomaan sitä. Ei tänä vuonna - niin kiehtovalta kuin japanilainen Yuko Takeda Kristuksena kuvien perusteella vaikuttaakin - mutta tässä jälleen yksi asia listaan tehtävä tulevina pääsiäisinä. Veljeni jo eilen houkutteli meitä tulemaan jonakin vuonna hänen ja ortodoksisen vaimonsa kanssa ortodoksien pääsiäisyön messuun ja Neiti Kevät innostui siitäkin kovasti. Valvominen on yhdeksänvuotiaasta kivaa... Huomenna neiti saakin valvoa puoleen yöhön, kun lähdemme kaksistaan ihan kotoisaan luterilaiseen pääsiäisyön messuun punaiselle puukirkolle.

Sitä iloa odotellessa mieli on edelleen hiljainen.