Muutamana iltana olen pitänyt parvekkeen ovea auki ja kuunnellut, kuinka läheisessä metsikössä laulaa satakieli. Se naksuttaa, pärskäyttää ja helisyttää - minä kuuntelen. Satakieli on minulle tärkeä lintu.

Ritari Yrjänä täytti toissapäivänä seitsemän vuotta. Silloin seitsemän vuotta sitten kävimme mieheni kanssa yhdellä elämämme mieleenpainuvimmista kävelyretkistä. Kun synnytys ei oikein tuntunut edistyvän, kätilö lähetti meidät yökävelylle. Teimme pitkän lenkin Kätilöopiston lähiympäristössä yhden-kahden aikaan yöllä. Tuntui, että joka puussa lauloi satakieli täysin rinnoin.

Aamulla syntyi kurttuinen ja ponteva poika. Minulle satakieli on hänen lintunsa.

Satakieleen liittyy paljon satuja ja tarinoita. Tunnetuin niistä lienee H.C. Andersenin satu Satakieli, jossa linnunlaulu pelastaa Kiinan keisarin kuolemalta. Joitakin muitakin muistan - kaikissa niissä satakieli on hyvä lintu. Ehkä tarinankertoja ajattelee, ettei noin kauniisti laulava lintu voi muuta ollakaan. Satakielen laulu tuntuu kantavan mukanaan kaiun Paratiisin ajoilta.

Jäin miettimään, mainitaanko Raamatussa satakieltä. Koska yhden sanan löytäminen paksusta kirjasta on vaikeaa, googlettelin asiaa hiukan. Hakukoneen tuloksista päätellen ei varmaankaan mainita. Sen sijaan löysin paljon muuta mielenkiintoista, kuten artikkelin Raamatun linnuista ja tiedon, että Luther arvosti suuresti satakielen laulua.