Saattelin aamulla Ritari Yrjänän ensimmäistä kertaa kouluun. Ensimmäistä ja ensimmäistä - talo on tuttu jo eskarivuoden jäljiltä. Oli se hänelle silti eri juttu mennä sinne koululaisena.

Eilen punaisella puukirkolla siunattiin ekaluokkalaiset koulutielle. Olimme koko perheen voimin paikalla, kummitätikin tuli mukaan. Tilaisuus oli juuri sellainen kuin piti - sopivan juhlava, sopivan leppoisa, sopivan lyhyt. Lopuksi tarjottiin jäätelöä.

Ritari Yrjänä tuppasi alkuun vähän pelleilemään kaverin kanssa etupenkissä, kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa näkivät. Pojat malttoivat sitten kuitenkin laulaa mukana ja olivat rauhallisesti siunattavina. Jäätelö katosi lautaselta nopeasti, kun piti päästä kirkon pihalle leikkimään. Äidin korviin jäi soimaan uruilla ihanasti soitettu Suojelusenkeli.

Aamulla koulun pihalla Yrjänä oli ensin hiukan ujo, mutta meni sitten reippaasti jonoon muiden mukana. Sinne he menivät ovesta sisään lippalakit päässä ja reput selässä uutta opettajaa seuraten. Iltapäivällä kuulen kuulumiset.

Olkoon enkelit mukana jokaisella reppuselällä niin tänään kuin kaikkina muinakin koulupäivinä.