Ritari Yrjänä istui portailla ja lauloi Jumalan kämmenellä. Äkkiä hän keskeytti laulun ja huusi alakertaan:

Äiti, minkä kokoinen Jumala on?

Öö... iso, vastasin hämmästyneenä.

Ai jaa. Mä vaan kysyin, kun en tiennyt, totesi Yrjänä ja jatkoi laulua. Minä jäin miettimään, vastasinko oikein. Onko Jumalalla koko? Täytyyhän Jumalan olla iso, jos hänen kämmenelleen kerran mahtuu lintunen ja ihminen, eikö?

***

Pitkälti toistakymmentä tuttua on huomauttanut minulle siitä, etten ole ehdolla seurakuntavaaleissa. Joukossa on sellaisiakin, joiden en olisi arvannut noteeranneen sitä, että ylipäätään olen istunut neljä vuotta seurakunnan luottamustehtävässä. Huomautuksiin on usein sisältynyt hienoinen moite: Ketä minä nyt äänestäisin? Olen kannustanut äänestämään seurakuntamme superhienoa Tulkaa kaikki -listaa, jonka asiamies itse olen. Mutta kieltämättä on myös tuntunut ihan mukavalta, kun vaikkapa naapurin vanha herra ja satunnainen äitituttava olisivatkin halunneet äänestää minua. Ehkä vielä joskus.

Olemme muuttaneet. Uusi koti on aivan edellisen lähellä ja täynnä purkamattomia laatikoita. Selkä on pakkaamisen, purkamisen, siivoamisen ja nostelemisen jäljiltä kipeä, mutta mieli iloinen. Nyt kaikilla lapsilla on omat huoneet ja lisäksi saimme ihmeen nimeltä KODINHOITOHUONE. Pidän kotitöistä sen verran vähän, että erittäin mielelläni suljen ne omaan huoneeseensa... Niin, ja on täällä oma saunakin.

Olen ruvennut hellimään ajatusta tupaantuliaisista ja niiden yhteydessä pidettävästä kodinsiunauksesta. En ole koskaan ollut sellaisessa, mutta kuulemma sellaisia on... Mahtaisikohan armas herra puolisoni lämmentä ajatukselle? Täytyy kysyä.