Nelivuotias Pellavatukka oli eilen päiväkodin kanssa joulukirkossa. Punaisella puukirkolla oli päiväkodeille perinteinen joulun nukketeatteri, jonka Pellavatukka on nähnyt jo viidesti - kyllä - mutta tuon ikäiselle jokainen kerta on uusi ja ihmeellinen. Kirkossa oli ollut kivaa.

Se oli sellainen Jeesuksen syntymistarina, kertoi Pellavatukka. Mä sain vähän kokeilla yhtä nukkea. Se oli, äiti, enkeli, se nukke.

Eilen illalla oli vuorossa partiolaisten joulujuhla. Isosiskon sudenpentulauman jäsenet suoriutuivat jouluevankeliumin lukemisesta mallikkaasti ja ilman hihityksiä, ja Pellavatukka kuunteli, yllään pelkkä paita ja sukkahousut, kun muut vaatteet oli jo ehditty äidin silmän välttäessä riisua jonnekin.

Viime vuonna valittelin täällä blogissa sitä, että kristilliset ainekset oli kokonaan sivuutettu päiväkodin joulujuhlassa. Tänä vuonna sekin oli toisin. Yhteislauluihin oli kelpuutettu sellaisiakin lauluja, joissa viitattiin Jeesukseen, ja viimeisenä ohjelmanumerona oli ihan oikea perinteinen joulukuvaelma minulle vieraan Joulutähden maassa -laulun soidessa. Se oli myös Pellavatukan tähtihetki - hän sai olla kuvaelmassa enkelinä.

Miltä mä äiti näytin? Näytinkö mä susta ihan enkeliltä? kysyi tytär jälkikäteen.

Ihan enkeliltä, kultaseni. Juuri sellaiselta kuin enkelin kuuluu näyttää.