Kirkko ja kaupunki -lehti tuli eilen postissa ja vähän jouduin hakemaan, että löysin uuden uljaan seurakunnan ilmoitukset sieltä. Silmä ei ole vielä tottunut tähän yhdistymisen jälkeiseen aikaan. Samaten tuntui oudolta nähdä tulevan sunnuntain messun toimittajien nimet: kaksi "vierasta" pastoria punaisella puukirkolla. Olisi väärin väittää, että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että asiat olisivat välttämättä huonommin.

Minua pyydettiin rupeamaan avustajaksi messuihin! Pyynnössä ei pitäisi olla mitään yllättävää, mutta yllätyin silti. Yllätyin myös siitä, että päätin vastata myöntävästi arviolta neljäsosasekunnissa. Tämä huolimatta siitä, että viimeksi viime kesällä olen jollekulle todennut ääneen, että messussa avustaminen nyt yksinkertaisesti ei vain ole minun juttuni. Missä välissä muutin mieleni?

Minun pitää ehdottomasti saada jostakin käsiini tammikuun alussa ilmestynyt Sana-lehti. Siellä on kaikesta päätellen kaksikin juttua, jotka haluaisin nähdä. Toista ei tässä nyt niin tarvitse mainostaa  mutta toisessa on haastateltavana luokkatoverini Jussi - ja Hajamutisijakin näemmä havaitsi haastattelun mielenkiintoiseksi.

Ritari Yrjänä ja Neiti Kevät keskustelivat Taivaasta. Ritari Yrjänä oli huolissaan siitä, onko Taivaassa kamalaa, kun kaikki kuolleet eläimet vaeltavat siellä. Neiti Kevät valisti pikkuveljeään kertoen, että eläimet ovat Taivaassa yhtä suloisia kuin eläessäänkin: koirat , kissat, puput ja hevoset ainakin pääsevät taivaaseen. Minkä jälkeen Yrjänä valisti äitiään:

Äiti, vaikka ajais avaruusaluksella Marsiin asti niin ei näkisi Taivasta. Taivaaseen pääsee vaan jos kuolee ensin.

Mistähän tämäkin kaikki viisaus nyt on imetty?