En oikein tahdo saada otetta Jesajan kirjasta. Siinä on valtaisan kauniita jakeita - suorastaan huippuhienoja - mutta kokonaisuutena kirjassa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Haluaisin jonkin juonen tai päämäärän, joka sitoisi ne kauniinkuuloiset jakeet yhteen.

Huomaan lukevani ympäristöongelmista vähän siellä ja tuolla osassa Vanhaa testamenttia. Kuuntelepa tätä:

Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut. Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. (Jes.24:3-5)

Ilmastonmuutoshan tuossa on selvästi käynnissä, ja sen seurauksena aavikoituminen kiihtyy.... ehkä näin, ehkä ei. Mene tiedä. Sellaisin silmälasein minä näitä kuitenkin luen.

***

En tahdo millään päästä irti kuningas Salomosta. Jotenkin hän kiehtoo minua kovasti. Mietin, millainen hänen lapsuutensa oli - miten veljet ja isän lukuisat vaimot suhtautuivat häneen ja hänen äitiinsä Batsebaan. Oliko hän lahjakas lapsi, oliko hän sosiaalinen? Entä millaista oli astua kuninkaaksi isänsä jälkeen - tunsiko hän riittävänsä saappaisiinsa vai kokiko jäävänsä isänsä varjoon? MIKSI palatsin piti olla niin loistokas, miksi vaimoja niin monta jne.

Salomosta löytyisi varmaan valtavasti kirjallisuutta, jos viitsisi etsiä. Ehkä pitäisi viitsiä.