Paasto alkoi ja se tuntuu helpotukselta. Ihmisen on välillä hyvä luopua jostakin. Terhi kirjoitti tänään hyvin ja kauniisti paastosta, kannattaa käydä lukemassa.

Minä päätin jälleen luopua sokerisista asioista, kuten olen tehnyt muutamana aiempanakin vuotena. Kaipasin kuitenkin sen lisäksi jotakin toista aihetta, jossa pyrkisin kohtuuteen. Ensin suunnittelin nettipaastoa, mutta kokonaan netistä luopuminen olisi töiden takia mahdotonta ja osittainen nettipaasto tuntui hampaattomalta. Sen sijaan päädyin yrittämään jotakin, jota viime vuonna jo leikilläni mielessä pyörittelin:

Yritän luopua kiireestä. Edes seitsemäksi viikoksi.

Todennäköisesti en onnistu, mutta jo yritys - vakava yritys - olisi iso onnistuminen. Jatkuva kiire on syypää moneen sellaiseen tilanteeseen, tunteeseen ja tapahtumaan arjessa, jotka mieluummin jättäisin kokematta. Toisaalta kiireen takia tai varjolla jättää helposti hyviä asioita tekemättä. Itse kiire on seurausta jonkinlaisesta ahneudesta, siitä, että haluaa tehdä ja ehtiä enemmän kuin on mahdollista. Uskon, että kiireestä luopuminen on niin kannatettava ajatus, että sitä kannattaa yrittää, vaikka ei siinä onnistuisikaan.

Miten kiireestä luovutaan, en vielä oikein tiedä. Yritän sitä selvittää päivä kerrallaan.