Soitin autossa pitkästä aikaa virsilevyä. Pellavatukka höpötti takapenkillä omiaan, kunnes hiljeni kuuntelemaan Ystävä sä lapsien.

Pellavatukka: Onko tää joku Jeesus-laulu?

Äiti: No joo, on tää.

Pellavatukka: (miettii) En ole kuullut ennen.

Äiti: (hämmästyneenä) Etkö muista tätä? Kyllä sä olet tän kuullut.

Pellavatukka on hiljaa, kunnes virsi loppuu. Sitten takapenkiltä kuuluu karjuen: Eiii! Ei saa loppua vielä! Lisää tätä! Kun seuraava virsi (Soi kunniaksi Luojan) alkaa, tyttö rauhoittuu.

Pellavatukka: Onko äiti tämäkin Jeesus-laulu?

Äiti: On joo.

Pellavatukka: Jeejee Jeesus-laulu! Jeejee Jeesus-laulu! (kuuntelee) Mutta en mä kuule tässä mitään Jeesusta!

Äiti: Tämä taitaakin olla enemmän sellainen Jumala-laulu.

Pellavatukka: Okei. Äiti, Jumala-laulutkin on Jeesus-lauluja. Jeesushan on Jumalassa.