Kiireen vältteleminen on jäänyt minulle paaston ajalta päälle. Hyvä niin - mutta sen hintana esimerkiksi blogiin kirjoittaminen helposti jää tekemättä. Siksi pääsiäisestäkin suoriudun kirjoittamaan vasta näin viikkoa myöhemmin.

Vein neiti Kevään ensimmäisen kerran pääsiäisyön messuun silloin, kun hän oli ekaluokkalainen, ja sama oli luvattu viime syksynä koulun aloittaneelle ritari Yrjänälle. Yömessuseurueemme kasvoi peräti nelihenkiseksi, kun Yrjänän kummitätikin tuli mukaan. Nelivuotias Pellavatukka jäi kotiin isän kainaloon nukkumaan. 

Nuori mies oli kovasti odottanut yökirkkoa. Kivaa mennä yökirkkoon, kun silloin saa valvoa myöhään, taisi olla päällimmäinen motiivi, mutta onneksi myös muita puolia oli odotettavissa: Kirkossa on kivaa ne musiikit ja laulaminen ja on siellä muutenkin ihan kivaa. Äidin kanssa.

Tunnelma messussa oli tuttu ja lämmin. Ovella kouraan jaettu tuohus oli innostava mutta myös hiukan jännittävä kapistus. Istuimme lasten pyynnöstä etupenkissä, joten neiti Kevät sai ottaa tulen suoraan kirkkoherran kynttilästä ja ojennella sitten omaa tuohustaan sekä meille omille ihmisilleen että takanaan istuneelle vieraalle herralle. Ritari Yrjänä hiukan jännitti tuohusta aluksi, mutta rauhoittui, kun huomasi, ettei se valuttanut. (Minä taisin olla ainoa, joka sai kuumaa vahaa sormilleen.)

Kyllä messu tuntui pojasta yöaikaan tavallista pitemmältä - puolen tunnin kohdalla hän alkoi jo haukotella ja kysellä, koska se päättyisi. Jaksoimme kuitenkin loppuun asti, ja puolilta öin messun jälkeen neiti Kevät ja ritariveljensä kirmasivat vielä varsin innokkaasti kilpaa kirkon pihalla ennen kuin komensin heidät autoon ja kotiin. Kristus oli noussut kuolleista, mutta meidän oli aika mennä nukkumaan. Yrjänä otti talteen sekä tuohuksen että messun ohjelmalehtisen ja talletti ne kotona aarrelaatikkoonsa.

Sitten vielä tällaiset terveiset kaikille äideille, isille, kummeille ja isovanhemmille: Suosittelen lämpimästi pääsiäisyön messua kouluikäisille lapsille. Se on seikkailu! Sitäpaitsi olisi nii-in kiva nähdä punaisella puukirkollakin ensi vuonna joku toinen lapsiperhe meidän lisäksi...