Luin Matteuksen evankeliumista kertomuksen, jossa Jeesus parantaa halvaantuneen miehen. Matteuksen versio tästä tutusta tarinasta on lyhyempi kuin Markuksen tai Luukkaan. Luukas ja Markus kertovat värikkäämmin siitä, miten kovin hankalaa miehen ystävien on saada tämä kannettua Jeesuksen luo. Ihan katon kautta pitää kulkea.

Jotenkin havahduin nyt lyhyempää Matteuksen tekstiä lukiessani tajuamaan tarinan keskeisen sisällön. Tosiaan, ensin Jeesus lupaa halvaantuneelle, että tämän synnit ovat anteeksi annettuja. Ehkä mies tulikin pyytämään vain sitä? Parantaminen on vasta toisella sijalla, kun fariseukset ensin esittävät paheksuntansa syntien anteeksiantamisesta.

Miksi Jeesus oikeastaan teki ihmeitä? Hän ei kuitenkaan pystynyt poistamaan kaikkea sairautta, köyhyyttä ja kurjuutta. Oliko ihmeiden tekeminen todiste sille, että hän oli Jumalan Poika? Kenelle sitä oikeastaan piti todistella? Vai eikö ihmis-Jeesus kestänyt katsella kärsimystä ympärillään ja ajatteli siksi parantaa edes muutaman? (Jumalahan tuntuu meille selittämättömistä syistään kyllä kestävän katsella kärsimystä.)

Myöhemmin samassa luvussa Jeesus säälii kärsivää kansaa. Täytyy myöntää, että pidän tästä parantaja-Jeesuksesta.