Mitä ihminen tekee luettuaan Raamatun? Tietysti ryhtyy lukemaan sitä uudestaan.

Täytyy tunnustaa, että Vanhan testamentin profeetat olivat aika uuvuttava lukukokemus. Sen sijaan, että olisin VT:n jälkeen tarttunut apokryfikirjoihin, niin kuin olin suunnitellut, tartuin Uuteen testamenttiin, ja nyt olen jo syvällä Matteuksen evankeliumissa. Nautin joka sanasta, vaikka sielläkin on seassa ns. kovia pähkinöitä. Siitä on paljon helpompi saada ote.

Yksi hienoista kohtauksista evankeliumeissa löytyy Matteuksen luvusta 4, kun Paholainen koettelee Jeesusta useaan otteeseen. Viimeinen koettelemus on, kun Paholainen vie Jeesuksen vuorelle ja lupaa hänelle maaiman kaikki valtakunnat, jos Jeesus vain kumartaisi häntä. Jeesus kuitenkin toteaa napakasti Mene pois, Saatana! ja niin Paholainen jättää Jeesuksen rauhaan.

Sivuhuomautus: Nuorena tyttönä, noin 20 vuotta sitten, näin elokuvan nimeltä Montrealin Jeesus, ja muistelen, että tämä kohta esitettiin siinä jotenkin erityisen vaikuttavasti.

Jotenkin minulle Jeesus on tässä suurempi sankari kuin ihmeitä tehdessään. Se, että käyttää hienoja kykyjään toisten hyväksi, on hieno juttu. Se, että kieltäytyy loistavasta tulevaisuudesta tehdäkseen oikein, on sankarillista. Yhdistän tämän hengen voiman siihen, että uskaltaa puolustaa oikeaa ja hyvää silloinkin, kun ryhmän paine vaatisi muuta.

Kävin eilen tärkeitä keskusteluja ritari Yrjänän kanssa liittyen päättyneeseen kouluvuoteen, kavereihin ja kiusaamiseen. Yrjänän luokalla on erästä poikaa jonkin verran kiusattu. Kahdeksanvuotias nuori herra kertoi minulle tilanteesta ja siitä, miten hän kaverinsa kanssa on yrittänyt kieltää muita puhumasta pahaa tuosta pojasta.

Ritari Yrjänä on nimensä ansainnut. Olen hänestä ylpeä.  Kunpa, poikani, säilyttäisit saman asenteen läpi elämän.