Olimme partiokämpällä talkoissa tyttöjen kanssa. Niitin lippuaukean ympäristöä viikatteen kanssa, kun viisivuotias Pellavatukka tuli kysymään:

Kampaatko sä äiti maapallon tukkaa?

Nauroin vähän ja totesin ennemmin leikkaavani. Tytöt innostuivat pohtimaan, mikä kaikki voisi olla maapallon silmiä, korvia, neniä ynnä muita osia. Neiti Kevät totesi hiukan kyynisesti, että ihmiset taitavat olla maapallon täitä.

Tai sitten hirvikärpäsiä, pohti Pellavatukka. Mutta mikä Jeesus on maapallolle?

Neiti Kevät tuumasi, ettei Jeesusta olisi ollut pakko sotkea tähän mielikuvitusleikkiin ollenkaan, mutta siitähän Pellavatukka suuttui:

Jeesushan on TÄRKEÄ! Etkö sä tiedä, ettei sua olis olemassakaan ilman Jeesusta?

Neiti Kevään kanssa sitten kävin - tai yritin käydä - keskustelua siitä, ovatko Jeesus ja Jumala sama asia ja olemmeko me osa Jumalaa ja miten luominen ja evoluutio istuvat yhteen ja onko maapallo Jumalassa tai osa Jumalaa. En ole aivan varma siitä mihin päädyimme, mutta kymmenvuotiaan päässä raksutti koko ajan kovasti. Pellavatukka ei tästä keskustelusta perustanut vaan toimitti omaa pohdintatyötään samaan aikaan. Tulostakin syntyi:

Äiti, Jeesus on maapallon kaveri, hän totesi painokkaasti, eikä minulla ollut siihen mitään lisättävää.