Monica Vikström-Jokelan ja Eero Jokelan kirja Aika pyhä! on pieni kirja, jossa on paljon asiaa. Takakansitekstin mukaan kirja johdattaa vanhemman ihmettelemään pyhää yhdessä lapsensa kanssa, mutta minun mielestäni kysymyksessä on ennemmin kokonaisvaltainen kertomus kasvatuksesta kristillisessä kodissa.
Kirjassa on elämänmakuisia lyhyitä tekstejä erilaisista lapsiperheessä vastaan tulevista hetkistä, tilanteista ja mahdollisuuksista. Kirjoittajat ammentavat kokemuksestaan viiden lapsen vanhempina. Sävy on lempeän ymmärtäväinen: olemme kaikki epätäydellisiä, saatamme erehtyä ja tehdä virheitä, mutta silti kannattaa yrittää elää perheenä. Kristillinen usko tulee esille sekä arkisena juttuna, joka on läsnä jokapäiväisessä elämässä, että suurina, hienoina juhlahetkinä.
Kertomukset on kirjoitettu rehellisen koskettavasti - ne tulevat iholle, itkettävät ja naurattavat. Ne ovat tosia. Omia suosikkejani olivat tarinat tärkeistä paikoista, ikonia silittävästä vauvasta sekä Karvisesta, joka sinnikkäästi pyrki osaksi jouluseimeä.
Mervi Lindmanin kuvat ovat viehättäviä, mutta epäilen, että niissä saattaa piillä ongelma. Tunnetun lastenkirjojen kuvittajan tyyli on niin tuttu lastenkirjoista, että tämäkin kirja tulkitaan sellaiseksi. Näin on tehty esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa - kirja on luokiteltu kuuluvaksi lasten osastolle. Meillä kotona viisivuotias Pellavatukka kiinnostui kirjasta heti sen nähtyään ja olisi halunnut äidin lukevan sitä ääneen. Lapselle luettavaksi tämä kirja ei kuitenkaan oikein istu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.