Monta vuotta sitten halusin löytää lapsilleni hyvän lastenraamatun - ta ylipäätään hyvän kuvakirjan Raamatun kertomuksista. Syystä tai toisesta meille ei sellaista koskaan siunaantunut lasten kastelahjoina, joululahjoina tai syntymäpäivinä. Edes lasteni voimakkaan uskonnollinen mummo ei syystä tai toisesta koskaan kiikuttanut meille sellaista - vähän yllättävää näin jälkikäteen, kun minä miniä kuitenkin sain häneltä useampaan otteeseen kristillistä kirjallisuutta joululahjaksi.

Vuosien vieriessä noita kirjoja on sitten kertynyt. Taannoinen perhepäivähoitaja antoi Neiti Keväälle ja Ritari Yrjänälle läksiäislahjaksi Kenneth N. Taylorin kirjan Ensiaskel Raamattuun. Ajatus oli kaunis, mutta me vanhemmat tai lapsetkaan emme ole koskaan mieltyneet tuohon kirjaan. Tekstit ovat lyhyitä, tiivistävät asiansa ja sekaan on siroteltu herätteleviä ja kokoavia kysymyksiä. Kirjan yleinen sävy vain on luotaantyöntävä. Se tulkitsee ja kärjistää liikaa. Kun esimerkiksi pääsiäisen tapahtumista kerrottaessa viitataan tiuhaan pahoihin miehiin,annetaan toistuvasti ymmärtää, että meitä oikeastaan pitäisi rangaista, ja todetaan, että Jeesus kuoli, koska sinä ja minä olemme tehneet pahoja asioita, ei kirjaa oikein tee mieli lukea lapselle. Loppujen lopuksi, niin perisynnistä osallinen kuin onkin, kuinka pahoja asioita nelivuotias oikeastaan on tehnyt?

Hiukan enemmän luettu kirja on ollut Raamatun suuret kertomukset (Christopher Doyle ja Roger Fereday), jonka itse joskus sattumalta löysin kirjakaupasta. Siinä kertomukset ovat kertomuksia ja niiden tulkitseminen jää pitkälti lukijan ja kuuntelijan tehtäväksi. Sen suurin puute taitaa olla mukaan kelpuutettujen tarinoiden vähälukuisuus. Kirja ei yksinkertaisesti ole riittävän kattava.

Kun sitten Jaakko Heinimäen kirjoittama ja Cristel Rönnsin kuvittama Suomen lasten Raamattu ilmestyi pari vuotta sitten, kiinnostuin siitä heti - ja ostin sen melko pian. Kannatti ostaa: kirja on näiden lasten kuvaraamattujen joukossa aivan omaa luokkaansa. Nykyisin meillä on niitä peräti kaksi, kun neiti Kevät ja ritari Yrjänä saivat yhden seurakunnalta kiitokseksi avustamisesta uuden seurakunnan ensimmäisessä messussa.

Heinimäki kertoo Raamatun kertomukset selkeällä nykysuomella mutta ei oio mutkia liiaksi. Tulkitseminen jää pääosin lukijan itsensä tehtäväksi. Kirja ei ole aivan kattava mutta hyvin iso osa Raamatun kertomuksista löytyy sieltä. Rönnsin kuvitukset ovat erinomaisia - hauskoja ja kaukana kiiltokuvamaisuudesta - ja puhuttelevat kaikesta päätellen nykylapsia. Niistä näkee, että ne on tehty lapsille eikä heidän vanhemmilleen tai isovanhemmilleen.

Toinen tämän talon Suomen lasten Raamatuista on periaatteessa sijoitettu ritari Yrjänän hyllyyn ja toinen neiti Kevään - ja silti useammin kuin kerran olen löytänyt molemmat kirjat Pellavatukan sängyn alta. Pikkuneiti ei osaa vielä lukea, mutta kirjan kuvia hän lukee sujuvasti... ja ajoittain pyytää lukemaan kiinnostavalta vaikuttavan tarinan. Isot sisarukset lukevat kirjaa mieluummin itse. Ritari Yrjänä tykkää etsiä tuttuja tarinoita ja lukea niitä uudelleen, kun taas neiti Keväälle kirja on jonkinmoinen hakuteos Raamatusta.

*****

Tämä teksti pääsi joskus aiemmin syksyllä livahtamaan keskeneräisenä maailmalle. Ei siitä puuttunut kuin tiedot noista kahdesta ensin mainitusta kirjasta, mutta nappasin sen kuitenkin pois. Sainpahan nyt sairaspäivän kunniaksi vihdoin kaivettua kirjat esille tarkistaakseni nimet ja tekijät.

Mielelläni kuulen myös muista hyvistä lastenraamatuista tai raamatunkertomuksiin pohjaavista kuvakirjoista!