12. päivän luukkuna oli lastenkirjoihin liittyvä visa. Tässä vastaukset, mistä kirjoista katkelmat olivat

1. - Hyvää joulua, pikku ystävä, vanha neiti sanoi lempeästi. - Eikö olekin mainio jouluyllätys? Minä aioin tuoda sinulle viisi kirjaa joululahjaksi, sillä Karhukustannus Oy sai päähänpiston sinun kirjasi julkaisemisesta niin viime hetkellä, ettei kenelläkään ollut aikaa kertoa sinulle.

Katkelma on Elina Karjalaisen kirjasta Uppo-Nallen talviturkki. Uppo-Nalle piipahtaa vielä jouluaattona katselemassa läheisen kirjakaupan ikkunaa, ja ikkunaan on ilmestynyt sen oma, ensimmäinen runokirja.

Papukaijamerkki: Kirjan nimi oli tietysti Uponneen kansan lauluja.

2. Hän meni takaisin sohvan luo ja silitti Perditaa, joka kerrankin vain seisoi ja katseli putoilevia lumihiutaleita eikä pessyt ketään. Joululaulua laulavat äänet olivat korkeita ja kirkkaita ja rauhallisia - ja levy soi hiljaa. Äkkiä jokainen kuuli koiranhaukuntaa.

Tämä on jouluaatto Dodie Smithin kirjasta Satayksi Dalmatian koiraa. Vihje taisi olla hiukan vaikea. Toisin kuin Disneyn elokuvassa Pongo-koiran puoliso ei ole Perdita vaan Missis. Perdita on kuitenkin myös dalmatialainen, joka on toiminut apuemona Pongon ja Missiksen pennuille. Perdita jäi kotiin, kun Pongo ja Missis lähtivät pelastamaan pentujaan Julmia De Vilin kynsistä.

Papukaijamerkki: Haukkuvat koirat näyttivät ikkunasta mustilta, koska ne olivat aivan nokisia. Oikeasti ne olivat tietenkin pilkullisia dalmatialaisia.

 3. Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen sarastukseen. Takan reunuksesta ei riippunut lahjasukkia, ja tuokion ajan Jo oli yhtä pettynyt kuin kerran lapsena, jolloin hänen pieni sukkansa oli pudonnut, koska se oli ollut täpösen täynnä makeisia. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, työnsi käden tyynyt alle ja veti esiin pienen karmiininpunaisiin kansiin sidotun kirjan.

Tämä kirja on Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Katkelma on melkein kirjan alusta, kun Marchin perheessä vietetään lahjatonta joulua.

Papukaijamerkki: Jon ja hänen sisartensa saama kirja oli tietysti Kristityn vaellus, joka sitten seuraa punaisena lankana koko kirjan läpi.

4. Jos sinä tapaninpäivänä joku olisi ajanut Kissankulman tietä hämärän aikoihin, hän olisi varmaan luullut näkevänsä jonon harmaita kummituksia, jotka tulivat nilkuttaen ja raahustaen ja puuskuttaen Kissankulman mäkeä ylös.

Tämä pätkä taas on Astrid Lindgrenin kirjasta Eemelin uudet metkut.

Papukaijamerkki: Harmaat haamut olivat vaivaistalon vaivaisia ja he vaelsivat Eemelin kutsumina Kissankulmaan joulupitoihin. Aikamoiset pidot siellä vietettiinkin! Eemeli tosin istui tämän laupeudenteonkin takia päivän verstashuoneessa ja äitinsä kirjoitti muistikirjaansa "Tänään se lapsi parka on istunut Verstashuoneessa koko päivän. Kylä hän oikiastan on hyvä Poika vaikka joskus minä luulen, etä hän on Pähkä Hullu."

5. Kirkkaasti valaistussa joulukirkossa, missä urut ihanasti säestivät vanhaa jouluvirttä, Iris tunsi itsensä onnelliseksi. Tuntui niin turvalliselta istua Ulriikan vieressä, hän muistutti Sereä.

Iris on tietysti Anni Swanin Iris-rukka.

Papukaijamerkki: Iriksen rakas eno oli kuollut jouluyönä. Tämä merkitsi dramaattista muutosta myös enon perheen varallisuudessa ja kasvattina olevan Iriksen elämässä.

6. Will sai kuopuksena avata ensimmäisenä. Hän meni suoraa päätä laatikolle, osaksi koska se oli niin vaikuttavan iso, ja osaksi koska se arvattavasti oli Stepheniltä.

Tämä katkelma on Susan Cooperin lastenromaanista Pimeä nousee. 11-vuotias Will on yksi salaperäisistä Ikivanhoista, jotka käydät taistelua Pimeyden voimia vastaan. Stephen on hänen merillä oleva vanhin isoveljensä.

Papukaijamerkki: Laatikossa oli karnevaalinaamio, josta merkillisellä tavalla tuli loppiaisyönä Hernen pää.

7. "Mitä ihmettä te tarkoitatte, herra Majava", Peter huohotti heidän kiivetessään jyrkkää törmää ylös. "Enkö kertonut teille", sanoi herra Majava, "että velho sai aikaan sen, että oli ainainen talvi, mutta ei koskaan joulua? Enkö kertonutkin? No, tulkaapas nyt katsomaan!"

Tämä taas on C.S. Lewisin kirjasta Velho ja leijona. Velho on loitsinut ikuisen talven Narnian maahan, eikä joulua ole - kunnes velhon valta alkaa rakoilla.

Papukaijamerkki: Töyrään päällä odotti tietysti Joulupukki. Velhon valta oli murenemassa.

8. - Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on, Anna? Etkö pidä siitä?

Anna saa Matthewlta lahjan L.M. Montgomeryn kirjassa Annan nuoruusvuodet.

Papukaijamerkki: Lahja on sammalenvihreä leninki, jonka naapurin utelias rouva Lynde on ystävällisesti ommellut. Mikä ihaninta, siinä on puhvihihat.

9. Laura oli huolissaan, koska joulu oli tulossa, eikä Santa Klaus pystynyt ajamaan poronpulkassaan ilman lunta. Mary taas pelkäsi, että vaikka lunta tulisikin, ei Santa Klaus löytäisi heitä tästä kaukaisesta intiaanien maasta.

Laura ja Mary seikkailevat Laura Ingalls Wilderin kirjassa Pieni talo preerialla. Sarjan muissa osissa taitaa olla eri suomentaja, muistelen, että muissa kirjoissa Mary on suomennettu Marjaksi.

Papukaijamerkki: Santa Klaus ei oikeastaan päässyt perille asti, vaikka lahjat pääsivätkin. Ingallsien naapuri herra Edwards saapui tulvivan joen yli uimalla varhain joulupäivän aamuna. Hän kertoi tavanneensa Santa Klaun joen toisella puolella, mutta Santa ei uskaltanut uida sen yli. Nuorempana ja hoikempana herra Edwards sitten oli luvannut viedä tyttöjen lahjat perille. Lahjasukkiin ilmaantui ainakin kiiltävät peltituopit, karamellikepit ja pennyn rahat. - Marikalle bonuspiste lahjojenkin muistamisesta!

10. Kun käärepaperi oli irrotettu, tuli näkyviin kaksi pienempää kääröä, ja Rebekka avasi vapisevin sormin toisen niistä, joka oli osoitettu hänelle. Kääröstä tuli esiin rasia, ja siitä löytyi kaulanauha - pitkä rivi rusottavia korallihelmiä ja päätteenä koralliruusujen muodostama risti. Ristin alla oli kortti ja siinä sanat: "Iloista joulua, toivottaa herra Aladdin."

Rebekka Rowena Randall on K.D. Wigginin lastenromaanin Villiruusu päähenkilö.

Papukaijamerkki: Rebekka tutustui herra Aladdiniin eli oikeasti Adam Laddiin, kun hän kiersi ystävänsä kanssa myymässä saippuaa. Herra Ladd osti tytöltä peräti 300 saippuaa.

Tapaaminen johtaa pitkään ystävyyteen. Romaani päättyy ennen kuin Rebekasta varsinaisesti tulee aikuinen, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut, että viitisentoista vuotta Rebekkaa vanhempi herra Ladd saattaisi tulevaisuudessa muuttua ystävästä ihailijaksi ja sittemmin aviomieheksi. Jos kirjalla olisi toinen osa, tietäisimme tämän paremmin.

 

Rohkeita arvaajia ilmaantui kolmena päivänä vain yksi. Marikalle myönnettäköön Parhaan Arvaajan arvonimi joka tapauksessa!