Lauloin lapsena monta vuotta musiikkiopiston kuorossa. Se oli kivaa - ja aivan erityisen kivaa se oli niinä vuosina, kun kuoronjohtajana toimi nainen, jonka nimi oli ehkä Rita. (Saattoi se olla jotakin muutakin.) Joka tapauksessa, Rita (tai mikä hänen nimensä sitten olikaan) oli varsin innostunut, hauska ja eläväinen kuoronjohtaja. Lisäksi hän oli aikaansaava: hänen aikanaan meillä oli monenmoista konserttia ja muuta tapahtumaa joka vuosi. Rita oli taustaltaan suomenruotsalainen ja esitteli meille tytöille (ja ehkä siellä joku poikakin lauloi) ihanuuden nimeltä Lucia-neito.

Joka vuosi meillä oli Lucia-juhla. Se oli varmaan aika tavallinen lapsikuoron konsertti aikuisten näkökulmasta, mutta meille se oli vuoden huippuhetki. Konsertista se poikkesi esimerkiksi siinä, että emme laulaneet kirkon urkuparvella tai salin etuosassa, vaan konsertin alussa meillä oli kynttiläkulkue ja ison osan ajasta lauloimme seisten kirkkosalin seinustoilla.

Näin pienillä muutoksilla koko konsepti muuttui tylsästä konsertista ihanaksi juhlaksi! Ainakin minun mielestäni.

Ensimmäisessä Lucia-juhlassani kaikki ei tosin sujunut aivan kommelluksitta. Palava kynttilä valutti sormilleni steariinia, ja minä pudotin sen lattialle ja kiljaisin. Lähellä istunut nainen auttoi minua nostamaan sen ja sytyttämään uudelleen. Onnekseni luottamus itseeni tai maailmaan ei kärsinyt moisesta sattumuksesta vaan lauloin tyytyväisenä juhlan loppuun ja osallistuin juhliin tulevinakin vuosina.

Mitä siellä laulettiin? Ave Maria (säveltäjän olen unohtanut), Kun joulu valkeneepi, Taas syttyy valot tuhannet, Maria, Herran piikanen, ja monta muuta - ynnä tietysti se Lucian oma biisi. Minulle Lucia-juhla oli ovi hengellisiin (joulu)lauluihin, joita en esimerkiksi kotonani juuri kuullut.

Tuokoon Lucia-neito mukanaan sinullekin lämpimiä, valoisia ajatuksia pimeään joulukuuhun! 

P.S. Jos et eilen huomannut, käypä kurkistamassa lastenkirjohin liittyvää jouluista arvuuttelua!