Pellavatukan teologiset pohdinnat jatkuvat.

Äiti, Jumala on todellinen, tytär ilmoittaa. Kerron olevani samaa mieltä. Tyttö jatkaa painokkaasti: Mä tiedän sen, koska mä uskon niin.

Myöhemmin tänään aiheeseen palataan äidin kertoman sadun myötä:

Pellavatukka: Äiti, onko Hannu ja Kerttu todellista?

Äiti (naurahtaa): Ei, ei ole. Vai oletkos koskaan nähnyt metsässä piparkakkumökkiä?

Pellavatukka (ovela pilke silmäkulmassa): En olekaan. Mutta miten sitten sä sanot, että Jeesus on todellinen?

Alan jaaritella Jeesuksesta historiallisena henkilönä, josta on mainintoja muiden kuin kristittyjen historioitsijoiden teoksissa. Se ei selvästikään kiinnosta Pellavatukkaa, joten yritän kiteyttää asian: Tiedetään, että kauan sitten eli sellainen mies, jonka nimi oli Jeesus ja joka teki kaikenlaista. Se on tietoa. Sitten se taas on uskon asia, oliko se Jeesus Jumalan poika vai vain tavallinen ihminen.

Pellavatukka näyttää epäilevältä: Kummin sä äiti uskot?

Äiti: Mä uskon, että Jeesus oli Jumalan poika.

Pellavatukka näyttää edelleen epäilevältä ja nauraa: Mä en kyllä usko.

Äiti (yllättyneenä): Ai. Mitenkäs niin? Juurihan aamulla sanoit, että Jumala on todellinen. Onko Jumalaan sitten helpompi uskoa kuin Jeesukseen?

Pellavatukka: Joo. Jumalasta puhutaan enemmän.

Tyttö puuhaa hetken muuta ja jatkaa sitten: Äiti, miksi Jeesus kuoli?

Vedän henkeä ja totean melkein paniikissa, etten osaa vastata kysymykseen yksinkertaisesti tai tyydyttävästi. Alan (taas) jaaritella Jumalan tulemisesta ihmiseksi ja kärsimisen kokemisesta ja siitä, mitä pelastus ehkä mahdollisesti voisi tarkoittaa. Pellavatukka seuraa puhettani vain puoliksi, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä. Hellitän hieman tahtia ja totean, että ehkä tytölle tärkeämpää on se, että yritän vastata, kuin se, että vastaan ymmärrettävästi.

Pellavatukalla on kuitenkin mielessään jo täsmällisempi kysymys: Äiti, miksi Jeesus kuoli peikkoperjantaina?

Olen vähällä nauraa, mutta sitten huomaan, että kysymys on hyvin vakava. Tytön huulet väpättävät ja silmänurkka kiiltää. Alan kertoa siitä, että lauantai oli juutalaisille pyhäpäivä ja siksi kuolemantuomio piti toteuttaa perjantaina tai lykätä juhlan yli. Kerron myös siitä, miten juutalaisten keskuudessa Jeesus koettiin uhaksi ja hänen kuolemaansa vaadittiin. Sitten siirryn kuvailemaan pääsiäisaamun tapahtumia ja naisia haudalla. Loikkaan helatorstaihin ja totean lopuksi Pietarin, Johanneksen ja muiden opetuslasten jatkaneen Jeesuksen oppien opettamista täällä maan päällä.

Pellavatukka (jälleen iloisen kiinnostuneena): Onko Pietari todellinen?

Äiti: On, Pietarikin on todellinen.

Pellavatukka: Äiti, kerro mulle lisää niistä opetuslapsista.

Totean, että voisimme lukea opetuslapsista lastenraamatusta. Pellavatukka innostuu ja hakee kirjan. Emme kuitenkaan lue Jeesuksesta emmekä opetuslapsista, vaan tytöllä on uudet toiveet:

Se on ihan paras se Miksi Saara nauroi. Ja sitten äiti lue siitä vauvasta siellä pusikossa.

Luemme ensin Abrahamista ja Saarasta ja sitten Mooseksesta. Pellavatukan silmät loistavat: Toi Mirjam, äiti, se on kyllä aika rohkea tyttö!