Neiti Kevät oli keskiviikkona luokkansa kanssa aikamatkalla. Aikamatka alkoi 1830-luvulta ja päättyi nykypäivään. Paikkana helsinkiläiskoululaisten matkalla oli luonnollisesti Helsingin keskusta.

Hankalien aikataulujen takia menin hakemaan tyttöä suoraan retken päätepisteeltä Kallion kirkolta. En tiennyt tapahtuman ohjelmasta yhtään mitään, mistä syystä vastaanotto kirkon eteisessä tuntuikin hieman hämmentävältä. Luokka ei ollut vielä tullut kirkolle, mutta eteisessä oli vastassa jonkin sortin vastaanottokomitea: Hyvin ystävällinen, mutta voimakkaasti meikattu ja pörrötukkainen nuori naispuolinen pastori, jolla - kumma kyllä - oli violetti paita yllä. Yhtä lailla ystävällinen mutta teatraalisen pörrötukkainen nuori mies, joka vaikutti jonkinlaiselta oppaalta. Lisäksi oli myöskin ystävällinen suntion oloinen nainen, joka vaikutti kolmikosta ainoalta "aidolta" - kaksi muuta olivat vähän sketsihahmon oloisia.

No näinhän tietysti oli asian laita. Kun luokka saapui paikalle, violettipaitainen naispastori oli kadonnut jonnekin ja opas otti ryhmän vastaan yksinään, alkaen melko teatraalisesti luennoida kirkon historiasta. Montakaan lausetta ei ehtinyt kuulua, kun sakastista ryntäsi esille nuori tyttö yllättävien uutisten kanssa, ja tässä vaiheessa höpsö äitikin tajusi, että kyse oli näytelmästä. Luokka sai yhdessä roolihahmojen kanssa pohtia sekä kirkon satavuotisjuhlia että nuoren parin hääjuhlallisuuksia ja todistaa jopa kosintaa. Piispa Irja Askolakin - se violettipaitainen pörröpää - vieraili tarinassa.

Neiti Kevään kertomuksesta sain vaikutelman, että tasa-arvon kehittyminen Suomessa oli ollut yksi aikamatkan keskeisistä teemoista. Arvatenkin tästä syystä ensimmäinen naispuolinen piispa oli otettu tarinaan mukaan.

Hengelliset elementit olikin sitten jätetty vartin kirkkovisiitiltä reippaasti sivuun. Eipä niitä tietysti tänä päivänä kaikille yhteisessä ohjelmassa sallittaisikaan. Mietin, josko tämä oli jollekulle ET-oppilaalle ensimmäinen ja ainoa kerta peruskoulussa, kun joutuu/pääsee kirkon seinien sisäpuolelle. Itse olisin suonut lapsille edes hetken omatoimiseen kirkkotilan ihailemiseen - Kallion kirkon sisätilat ovat mielestäni kovin kauniit.