Otsikko on Juban muutaman vuoden takaisen sarjakuva-albumin nimestä, jota en kyllä ole edes lukenut, mutta kovin mielelläni lukisin. Olen kahlannut eteenpäin Apostolien tekoja, ja pohtinut Paavalin luonnetta - ihan noin henkilönä.

Minulla on Paavalista mielikuva, että hän oli kovasti toimelias ja aikaansaava, mutta myös huumorintajuton, turhantarkka niuhottaja ja äkkijyrkkä mielipiteissään. Yritän ottaa selvää, mistä mielikuva on peräisin, oikeasti Raamatustako vai kenties Waltarin romaaneista.

Jyrkkyyden ja toimeliaisuuden mielikuvan alkuperä on kyllä helppo tavoittaa: ensin Paavali oli kristittyjen innokkain vainoaja, ja pian Damaskon tien sattumusten jälkeen merkittävä puolustaja. Aikaan hän epäilemättä sai hyvin paljon. Niuhottamismielikuvaa sen sijaan en ole vielä osannut paikallistaa.

Tulin myös ajatelleeksi, että Paavalilla on varmaan ollut elinikäinen huonommuuden tunne siitä, ettei hän tuntenut Jeesusta silloin, kun tämä vielä eli maan päällä. Apostolina itseään pitävä kaveri, joka ei ollut tavannutkaan Jeesusta - muuten kuin ilmestyksenä. Inhimillistä ihmistä sen luulisi ainakin hiukkasen kiusaavan.

Poikkesin eilen kirjaston kautta, koska totesin välttämättä tarvitsevani Waltarin "Valtakunnan salaisuuden". Omasta hyllystä löytyy pitkä rivi Waltareita, mutta ei tuota, joka teki minuun aikanaan lukiolaisena erittäin suuren vaikutuksen. Yritän löytää sopivan raon senkin lukemiseen tässä lähiviikkoina. Epäilen, että mielikuvani Paavalista löytyy sieltä, tai sitten seuraavasta romaanista "Ihmiskunnan viholliset".

Pitäisiköhän yrittää pyydystää myös tuo sarjakuva kirjastosta? Kirjakaupasta ei varmaan useamman vuoden takaista enää saa, ellei se sitten palaa hyllyyn kesän konfirmaatioaallon hyökyessä.