Verkko tuntuu tänään tulvivan keskustelua pyhästä. Syynä on Kotimaa24-sivuston teemablogipäivä, jonka syynä puolestaan lienee kirkon kolmevuotinen Pyhä-painopiste. Olen lueskellut noita teemablogeja ja pidin ainakin Heikki Kotilan ja Elias Tannin kirjoituksia mielenkiintoisina.
Pyhän aallot ulottuvat tänne Vuodatukseen asti - Leen@ kertoilee omassa blogissaan oppilaittensa spontaaneista hiljentymishetkistä.
Olen kesällä itsekin pohdiskellut ainakin täällä ja täällä paikkoja, joissa pyhän kokeminen on mahdollista tai helpompaa kuin muualla. Tänään mietin sitä, että pyhän kokemisessa on monta puolta. Pyhä voi olla hurjaa, pelottavaakin - tai se voi olla turvallista ja rauhallista. Erilaiset tilanteet ja paikat tukevat noita erilaisia pyhän kokemuksia.
Pyhän sanoittaminen taitaa olla lähes mahdotonta. Yritän silti: Pyhä on sitä, että jossakin on tuntuma, että siellä on se, mikä on. Sitä ei tarvitse ymmärtää mutta sen äärelle on hyvä pysähtyä. Ihminen tarvitsee pyhän kokemuksia. Näin minä ainakin uskon.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.