Minä pidän vaaleista! Seuraankin mielenkiinnolla tämän kevään piispanvaaleja - niin käynnissä olevaa arkkipiispanvaalia kuin loppukeväällä koittavia Helsingin hiippakunnan piispanvaalia.

Arkkipiispanvaalissa minulla oli suosikki jo ensimmäisellä kierroksella, eikä sitä ole tarvinnut vaihtaa: Sen perusteella, mitä Kari Mäkisestä tiedän, näkisin hänet erittäin mielelläni arkkipiispana. Tämän vaalin tulokseen en voi itse vaikuttaa, mutta aika näyttää, miten vaalissa käy.

Arkkipiispa on ehkä kirkon keulakuva, mutta monella tapaa Helsingin piispanvaali on minusta vielä mielenkiintoisempi. Ensinnäkin, kyse on omasta hiippakunnastani. Toiseksi, minulla on vaalissa äänioikeus. Ehdokasasettelu on vielä kesken, mutta taidanpa jo tietää, ketä äänestän... Olen pitänyt Irja Askolaa silmällä jo ainakin pari vuotta ja saanut hänestä varsin myönteisen kuvan. Hyvä käsitys ei perustu hänen sukupuoleensa - se on toissijainen seikka, mutta toki on myönnettävä, että äänestän mielelläni viisasta naista.

Piispanvaali-into on lainehtinut myös Facebookin Kirkkoon. Naamakirjaseurakunnalle on tarkoitus valita oma piispansa: jonkinlainen paimen verkkomaailman etsijöille. Koko joukko ehdokkaitten nimiä on karnevaalitunnelmissa heitelty ilmaan - ottaako joku kopin ts. suostuu ehdokkaaksi, on jäänyt minulle hiukan epäselväksi. Mitä verkkopiispa tekee, lienee myös aika auki - ehkä vaalit ovat vain leikki, tai ehkä niistä tosiaan seuraa jotakin hyvää. Mene tiedä. Jotakin riemastuttavaa kuitenkin tässä verkkopiispanvaalissa on. En osaa tarkkaan määritellä mitä.

Joka tapauksessa, äänestäminen kannattaa aina!