Meillä oli eilen vihdoin tupaantuliaiset - vajaat viisi kuukautta muuton jälkeen. Taisi meillä sentään olla pari vierasta, jotka eivät vielä olleet käyneet meillä...

Ennen tupaantuliaisten varsinaista alkua ystäväni Heli, joka on pappi, siunasi meidän kotimme. Päädyimme kodinsiunaukseen vain oman perheen kesken mieheni toivomuksesta, ja näin jälkikäteen ajatellen luulen, että juuri näin sen pitikin mennä. Tilaisuus oli juuri niin lämmin ja rento kuin vain voi olla, ja juuri siksi hyvin luonteva. Lapset juttelivat Helille luontevasti ajatuksiaan siitä, mitä koti heille merkitsee, ja lauloivat reippaasti - mitäpä muuta kuin Jumalan kämmenellä. Kiersimme kaikissa huoneissa sytyttämässä kynttilät ja Heli oli valmistanut kauniit ja osuvat pienet rukoukset jokaiselle huoneelle ja sinne kuuluvalle tekemiselle.

Herran siunauksen saattelemana oli sitten mukava ruveta odottamaan vieraita. Yleensä juhlien alkaessa kaikki on kesken ja kaaoksessa - nyt olikin rauhallinen ja hyvä mieli. Helin meille lahjaksi tuoma Jumalanäidin ikoni kurkisteli takanreunukselta:

Oli mukavat juhlat. Neiti Kevät piti huolta myös siitä, ettemme unohtaneet sammuttaa valoja WWF:n Earth Hourin alkaessa.

Myöhään valvomisen ja kellojen siirtelyn takia tänään oli ensimmäinen Marian ilmestyspäivä moneen vuoteen, jona en suoritunut kirkkoon. Kirkkovuodesta kohtalaisen hyvin perillä oleva neiti Kevät kuitenkin järjesteli pikkusiskon kirjahyllyyn jälleen uuden asetelman:

Enkelihän se siinä ilmestyy Marialle. Joosefkin on päässyt seuraamaan tapahtumaa sivusta. Joosefin muuten tunnistaa Joosefiksi ainakin siitä, että hän on pukeutunut liian isoon kylpytakkiin.