Neljäntenä adventtina Marikki ja Liisa lähtevät omine lupineen vierailulle Omenakumpu-nimiselle maatilalle ystävällisen Karlssonin perheen luo. Vierailu pitkittyy lumimyrskyn takia koko päivän mittaiseksi. Omenakummussa on hauskaa, siellä voi esimerkiksi katsella hevosia tallissa:

Sitten he seuraavat Tuurea talliin. Siellä on neljä hevosta, Tiitus, Muuna, Freija ja Konkari. [---] Konkari on kiltein ja rumin, se on kummallisen keltaisen värinen.

- Ulkonäkö ei merkitse mitään, kunhan on kiltti, sanoo Marikki.

---

- Missä seimessä täällä pikku Jeesus lepäsi? Liisa kysyy äkkiä. Hän luulee, että maailmassa on vain yksi talli ja se on täällä Omenakummussa.

Marikki selittää hänelle, että se tapahtui aivan toisessa tallissa kaukana Juudean maalla.

- Mistä sinä sen tiedät? Liisa kysyy.

- Kyllä minä sen tiedän, opettaja on sanonut.

Liisa ei ole ollenkaan tyytyväinen.

- E-ei, kyllä hän lepäsi Konkarin seimessä, niin minun koulussani on sanottu. Ja Konkari oli kiltti: se ei purrut häntä, nuuhki vain nähdäkseen, kuka siinä oli.

Marikki katselee ympärilleen hämärässä tallissa. Oikeastaan hänkin olisi tahtonut, että Jeesuksen seimi olisi ollut täällä Omenakummussa.

- Ehkä se sittenkin oli täällä, hän sanoo innoissaan. Ja Maria sytytti kynttilät kaikkiin ikkunoihin, ja Pekka Karlsson ja Karlssonin täti istuivat keittiössä ja katsoivat, miten valo loisti lumella. Ja silloin Karlssonin täti sanoi: "Kuka kumma on tänä iltana tallissa?"

Siihen Liisa osaa antaa vastauksen:

- Se on vain pikku Jeesus. Hän makaa Konkarin seimessä. Konkari nuuhkii häntä ja silloin Jeesus nauraa, sillä hän pitää siitä.

- Enkö minäkin istu keittiössä katsomassa, miten tallista loistaa valo? kysyy Tuure.

- Kyllä sinä, Tuure, olet aika tyhmä, sanoo Marikki. - Sehän tapahtui aikoja sitten. Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään.

(Astrid Lindgren: Marikki)