Kolmannen Mooseksen kirjan 11. luku käsittelee puhtaita ja saastaisia eläimiä. On toki yleisesti tunnettua, että juutalaiset eivät syö sikaa, mutta listalla on paljon muutakin mielenkiintoista.

Jänistä ei saa syödä, koska sillä ei ole sorkkia mutta se märehtii. Sikaa ei saa syödä, koska sillä on sorkat mutta se ei märehdi. Sen sijaan lehmää saa syödä, koska sillä on sorkat ja se märehtii. Mikähän tässäkin on takana? Sianlihakielteisyyden olen aiemmin ymmärtänyt johtuneen sianlihassa olleesta ihmiselle vaarallisesta loisesta, mutta Raamatullinen vuosi -kirjassa (jota olen juuri lukemassa, kiitos vain vinkistä Marika ja Aija!) väitettiin, että kyse olisi vain erottautumisenhalusta.

(Jänis ei muuten oikeasti märehdi, mutta muistelen jostakin lukeneeni, että tämä on tulkittu käännösvirheeksi: jänis syö ruokansa tavallaan kahteen kertaan, koska se syö papanoitaan. Lähdettä tähän en nyt muista.)

Maistuisiko partakorppikotka, varpuspöllö tai pelikaani? Entä maamyyrä, gekko tai  sisilisko? Ei minullekaan, ja nämä ovatkin kaikki erikseen mainittu saastaisiksi. Sen sijaan heinäsirkkoja, hepokatteja ja kulkusirkkoja saisi pistellä napaansa mielin määrin. Hyvä tietää!

Rottaa ei mainita erikseen nimeltä, joten jäin miettimään, olisiko se sittenkin sallittujen eläinten listalla. Mikäpä siinä: nopeasti lisääntyvä ja kasvava eläin, vähän niin kuin kani... Sitten kuitenkin huomasin, että kaikki sellaiset nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät, ovat saastaisia. Rotalla voisi kai tulkita olevan käpälät, eikö? Jätetään siis rotat syömättä.

Tästä luvusta heräsi minussa ainakin kaksi ajatusta. Ensinnäkin, onkohan niin, että tämä juutalainen laki vieläkin heijastelee länsimaiseen ruokavalioon, vaikka Paavali meidät ruokasäännöistä kirjeissään vapauttikin ja sikaa syödään yleisesti? Ymmärtääkseni esimerkiksi Kiinassa syödään aika ennakkoluulottomasti matelijoita ynnä muita, joita täällä ei ihan ensimmäiseksi pannulle nostaisi.

Toiseksi, kasvissyöjänä on ihan mukava olla.